Olen lyhyellä työ-lomamatkalla Shanghaissa eli pari päivää töitä ja lauantaina vapaata ennen koneen lähtöä. Eilen työpäivän päätteeksi juoksin tiskiltä tiskille, yhdellä paikallisista liikennepoliisin asemista, tarkoituksena uudistaa kiinalainen ajokorttini. Muutamien paperien täyttöjen, neljän eri luukuille suoritetun maksun, valokuvien oton, lääkärintarkastuksen ja lopuksi reilun tunnin jonottamisen jälkeen asia oli selvä. Ja siis kaikki edellä mainitut toimenpiteet suoritettiin samalla poliisiasemalla, toki eri rakennuksissa. Taskussa on nyt uudistettu ajokortti joka on voimassa seuraavat 10 vuotta. Taas on helppo kurvailla.

Tuo ajokorttia varten tehtävä lääkärintarkastus on mielenkiintoinen proseduuri. Ensin käydään yhdeltä tiskiltä hakemassa pari lomaketta jotka täytetään ja joihin sitten saadaan muutama leima, kunhan sitä ennen on toiselle tiskille maksettu 60 paikallista rahaa. Sitten aloitetaan juoksu huoneesta toiseen. Yhdessä huoneessa tarkastetaan kuulo (kaksi piippausta, yksi molemmille korville), toisessa näkö (kaksi e-kirjainta, yksi molemmille silmille), kolmannessa värisokeus (kuusi kuviota), neljännessä verenpaine (automaatti johon tungetaan käsivarsi), viidennessä sydänkäyrät (itse laitetaan metallipihdit oikeaan nilkkaan ja ranteeseen, lepo, ylös, valmis) ja kuudennessa pituus, paino (samalla laitteessa molemmat edelliset), puristusvoima ja käsien veto voima. Jokaisessa huoneessa käynnin jälkeen lyö tarkastaja lomakkeeseen leiman ja jokaiseen huoneeseen on jono. Ovet huoneisiin ovat auki ja jonottajat seuraavat silmä kovana miten edellisiä tarkastetaan (kiinalaisilla on yksityisyydestä hieman eri käsitys kuin meillä suomalaisilla). Kun leimat on kaikki kerätty, marssitaan viimeiselle tiskille jonka takana istuu kolme henkilöä, yksi ottaa ennen lääkärintarkastusseremoniaa saamasi lomakkeet vastaan ja kirjoittaa niiden tilalle pari uutta, toinen lyö uusiin lomakkeisiin muutaman leiman ja kolmas allekirjoittaa lomakkeet. Tämä kolmas kaveri lienee vastuullinen lääkäri joka allekirjoituksellaan vahvistaa lääkärintarkastuksen oikein suoritetuksi ja tiedot pitäviksi. Tämä setä oli tosin paljon kiinnostuneempi edessään olevasta sanomalehdestä kuin noista allekirjoituksista, jotka hän raapaisi lomakkeiden kulmaan puolihuolimattomasti, lehdenluvun sivussa. No, asiantuntevasti todisti minutkin terveeksi ja ajamaan kykeneväksi.

Itse tosin huomasin, että lääkärintarkastuksessa käytetty pituusmittari ei tainnut olla ihan viimeaikoina kalibroitu tai sitten olen omituisesti lyhentynyt kaksi senttiä viimeisten neljän kuukauden aikana, vaikka seisoin mittauspisteessä kengät jalassa. Puntari taas näytti mielestäni alakanttiin, vaikka olin vaatteet päällä ja kengät jalassa. Pääasia kuitenkin, että läpäisin tämän harvan seulan ja sain paperin jonka sitten vein kaikkien muiden siihen mennessä keräämieni papereiden, vanhan ajokortin ja uusien valokuvien kanssa seuraavalle tiskille, seuraavaan rakennukseen ja pääsin näin jatkamaan ajokortinuudistusprosessiani. Aivan, vain jatkamaan, sillä tältä tiskiltä sain taas uuden paperin jonka kanssa juoksin rappuset ylös paikkaan jossa jo kerran olin ollut otattamassa kopioita passista ja asumisluvasta. Tällä kertaa maksoin 10 paikallista rahaa yhdelle tiskille ja sain uuden lapun jonka kanssa kipitin takaisin alakertaan odottamaan sitä prosessin päätöstä eli valmista ajokorttia. Kaikkineen aikaa asemalla kului kolmisen tuntia ja koko lysti maksoi yhteensä vajaat 150 paikallista rahaa eli noin 18 euroa.