Kävimme uimassa tyttären perheen kanssa. Wille hyppi altaan reunalta innokkaasti kerta toisensa jälkeen. Veteen pulahtaminen oli hänen mielestään äärettömän ihanaa. Välillä jaksoi vähän polskia sekä mahalla että selällä, mutta sitten taas piti hyppiä. Ja hypittiinpä sitä mummilta vaarillekin ja takaisin. Hän on niin innoissaan joka kerta uimaan päästessään eikä pelkää vettä pienessäkään määrin. Toivottavasti uintiharrastuksestamme jää loppuelämäksi hyöty hyvän uimataidon muodossa.

Uintireissullamme näimme yhden ikävänkin tapauksen kun kolme pientä poikaa olivat tulleet keskenään altaalle. Kahdella heistä oli kellukkeet, mutta kolmas ilmeisesti kuvitteli osaavansa uida. Tämä kolmas hyppäsi altaan reunalta ja alkoi räpiköidä, mutta huomasin heti sen olevan hankalaa. Äkkiä hän tarrasi toista ystäväänsä olkapäistä ja sitten oli katastrofi valmis. Siinä toinen painoi toista veden alle yrittäessään itse pysyä pinnalla. Onneksi olin käsivarrenmitan päässä pojista ja pystyin Wille kainalossa nostamaan pojat pinnalle sekä siitä altaan reunalle. Itkuhan siitä shokista toiselle tuli, mutta onneksi tapaus päättyi onnellisesti tällä kertaa. Ja sitten löytyi jopa isäkin poikien seuraksi ja turvaksi.

Uintireissun jälkeen siirryimme O’Learys (www.olearys.se/) sportbaarin tunnelmaan katselemaan formulakisoja sekä syömään yllättävän maukasta ruokaa. Wille veteli päiväunia rattaissaan koko kisan ajan joten saimme rauhassa jännittää Vettelin voittoon samalla kun täytimme vatsamme hyvällä ruoalla. Tuumimme siinä istuessamme, että aivan loistava päätös aikanaan määrätä ravintoloihin tupakointikielto. Näin lapsiperheetkin voivat nauttia ravintolassa käynneistä ja onhan se mukavampaa meille aikuisillekin.