Edessä oli vääjäämättä kotimatka. Aika Shanghaissa ja muuallakin Aasiassa kului siivillä. Siivillä selvitin itseni kotiinkin, Finnairin siivillä. Tosin en yhtä tyytyväisenä asiakkaana kuin aiemmin. Olen platina-asiakas joten palvelun pitäisi kohdallani olla normaaliakin parempaa. Säännöt matkustukselleni pitäisi lisäksi olla väljemmät kuin muille matkustajille. Tällä kertaa alkoi kuitenkin tökkiä jo ennen lähtöä. Lähtöselvitystiskillä tyttö ilmoitti minun saavan maksutta ottaa mukaani vain kaksi kassia joten kolmannesta jouduin maksamaan lisämaksun 80 euroa. Koneessa tilaa riitti kuin Saharan autiomaassa. Matkustajia ei ollut edes jokaiselle penkkiriville saati penkille. Matkatavaroita ei voinut koneen kyydissä olla äärettömästi joten yhden platina-asiakkaan lisäkassin päästäminen koneeseen maksutta olisi mielestäni ollut vähintäänkin kohtuullista.

Mutta ei siinä vielä kaikki. Istuin rennosti sivuttain nostaen jalkani penkille. Varpaani työntyivät hienokseltaan käytävän puolelle ja kuinka ollakaan yksi ja sama lentoemo törmäsi niihin kerran jos toisenkin pyytämättä törmäystään anteeksi tai muutenkaan asiaa huomioimatta. Muut ohikulkijat, matkustajista lähtien, onnistuivat ohittamaan varpaani niitä tönimättä. Koin lentoemon käytöksen provosoivaksi ja tahalliseksi. Mikä lie pahapäivä ollut tuolla onnettomalla ihmisellä. Mielestäni asiakaspalvelussa tuollaista käytöstä ei kuitenkaan pitäisi ilmetä.

Taidetta Shanghain modernin taiteen museoon vievällä portilla

Shanghain World Financial Center vanhasta kaupungista katsottuna