Eilen otin viimeiset irti Shanghain reissusta ja käveltyjä kilometrejä tuli monta. Lopulta palattuani hotellille hakemaan laukkua ja istahtamaan hetkeksi aulabaariin ennen lentokentälle lähtöä, olin niin väsynyt, että aloin pilkkiä. Nukahtelin mukavan nojatuolin syleilyyn kerran jos toisenkin. Onneksi ollaan Kiinassa, niin ei haittaa, muutkin nukkuvat missä sattuu ja koska sattuu. Paras oli eilen setä Shanghain metrossa joka seisoi silmät kiinni ilman tukea, eikä hän edes heilunut vaikka muut horjahtelivat metron jarrutuksissa. Ehkä hän vain keskittyi.

Ovat alkaneet viranomaisetkin täällä huolestua, hyvinvoinnin tuomasta, kiinalaisten kasvavasta ylipaino-ongelmasta. Luin Shanghai Dailysta kaupungissa olevasta kampanjasta jossa kannustetaan ihmisiä pudottamaan painoa palkintojen toivossa. Artikkelissa todettiin jo 29% shanghailaisista olevan ylipainoisia ja 6% vakavasti ylipainoisia. Kampanjan aikana toivotaan kansalaisten pudottavan painoaan yhteensä 100 tuhatta kiloa. Ja tottahan se näkyi katukuvassa, tuo ylipaino-ongelma. Itse kun asustelen maaseudulla, ei todella isoja ihmisiä juurikaan näe. Shanghaissa käydessä niitä käveli vastaan kokoajan. Shanghaissa eivät länsimaalaiset enää erotu joukosta selvästi muita isompina. Mielestäni nyt ne isoimmat olivat paikallisia.