Ihmeellinen ampumisaalto menossa täällä meillä. Tai onneksi ei ihan meillä vaan muutaman sadan kilometrin päässä Malmössa. Kaikki kohteet tai uhrit ovat ulkomaalaistaustaisia ja tummaihoisia. Muuta yhteyttä heillä ei tämän hetken tiedon mukaan olekaan. Ja aina vaan ammutaan lisää. Poliisilla ei tunnu olevan käsitystä missä mennään ja kuka on ampuja. Uutisissa vain kerrotaan kuinka ovelasti ampuja kulkee pitkin Malmöa ja kuinka hyvä paikallistuntemus hänellä onkaan. Jossain on lukenut, että samaa asetta olisi käytetty myös Tukholmassa aikoinaan ns. Lasermannen-tapauksen yhteydessä. Tuostahan kirjoitettiin jopa kirja samalla nimellä ”Lasermannen”. Ihme, ettei tuollaiseen saada mitään tolkkua ja ampumista loppumaan.

Eilen paistoikin sitten aurinko pitkän sadejakson jälkeen. Hyvä niin, sillä kyllä sitä aurinkoa välillä kaipaa. Vaikka ikkunoita katsellessani en aurinkoa juuri kaivannut. Jokainen pölyhiukkanen näkyi ikkunoissa auringon paistaessa sopivasti suoraan sisään. Eihän siinä auttanut kuin ottaa pesuvälineet käteen ja aloittaa ikkunoiden pesu. Tänään auringon paistaessa yhtä komeasti oli mukava katsella kirkkaiden ikkunoiden läpi kimmeltävää nurmikkoa. Yön kuura muuttuu päivällä kimmeltäviksi pisaroiksi jotka loistavat upeasti auringossa. Kaunista.