Upean illan jälkeen heräsimme kauniiseen ja kirpeään aamuun. Maittavan aamupalan jälkeen suuntasimme kävelylle Kaisaniemeen, Ullanlinnaan, Tähtitorninmäelle ja sitä kautta Espan puistoon sekä Akateemiseen. Kaisaniemen rannassa pääsin mukaan nuoren taiteilijattaren performanssiin. Hän seisoi vilkkaalla kävelyreitillä videokameransa edessä pitäen käsissään kylttiä ”Hug me”, mutta kymmenet suomalaiset kävelivät ohi yksi toisensa jälkeen. Minä pysähdyin ja halasin, totta kai! Hän kiitteli pitkään osallistumisesta teokseensa selitellen, että välillä tuntee itsensä hulluksi kun kukaan ei pysähdy. Ikävä kyllä taitaa olla edelleen kovin suomalaista, ettei uskalleta heittäytyä ja laittaa itseään ns. peliin. Onneksi illalla piipahtaessani tervehtimään veljeni perhettä sain todisteen, ettei kaikki suomalaiset kuulu samaan kastiin. Päivän sairastanut veljenpoika oli pulppuavaa energiaa täynnä, eikä häntä katsellessa ollut pienintäkään tunnetta suomalaisuuden juroista puolista.