16.8.2010 aamulla tavarat kasseihin ja taas matkaan. Aloimme kivuta autolla kohti Italian rajaa ja lumihuippuisia vuoria. Ylhäällä Simplonpass:ssa (2005 m) lämpötila näytti vain seitsemää astetta eikä houkutellut pysähtymään edes valokuvausta varten. Jatkoimme siis suosiolla kohti alarinnettä ja Milanoa. Suuntasimme kuitenkin ennen kaupunkiin pääsyä auton nokan kohti Välimeren rantaa, Génovaa josta jatkoimme Monacon kautta Antibesiin. Kohteenamme oli Juan-les-Pins johon saavuimme sopivasti ruuhka-aikaan. Totesimme, ettei toista kertaa tarvi paikalliseen ruuhkaan yrittää ängetä. Sen verran kului aikaa ja paloi hermoja.

Hotellille päästyämme teimme nopean vaatteiden vaihdon vuoriston pitkähihaisista rannan helleasuihin ja suuntasimme syömään. Löysimmekin viihtyisän kalaravintolan jonka antimiin kuului ”kaikkea paikallista Välimerestä”. Tilasimme ”Fisherman’s Plate”-annoksen kahdelle saaden valtavan äyriäisvadin eteemme. Olimme otettuja ostereiden määrästä sillä annoksen hinta ei ruotsinlaivojen äyriäisvatia kalliimpi ollut vaikka saimme kaikkiaan 16 osteria syödäksemme, kaiken muun äyriäistarjonnan lisäksi. Ja se maku... mmm-mm.

Ruokailumme keskeytyi parikin kertaa. Ensin pitkään ilotulitukseen jonka tarkoitusta juuri tuona elokuisena sunnuntaina emme ymmärtäneet ja toiseksi kun brasilialainen samba-akrobatia-laulu-ryhmä päätti pitää katuesityksen terassimme edessä. Mukavahan notkeita ketteriä poikia oli katsoa kun hyppivät ja pomppivat kuka mitenkin päin. Muuten katselimme kadun vilinää ja nautimme runsaasta määrästä tuoreita äyriäisiä.