Mikähän siinä on kun pääsääntöisesti lentokoneiden ekonomiluokan ruoka on ikävän makuista jälkiruokaa lukuun ottamatta? Äärimmäisen harvoin pystyn koneen ruokaa syömään josta olen oppinut ottamaan omat eväät mukaan lennoille. Hyvä energiapatukka korvaa mennen tullen huonon lentokoneruoan.

Singaporeen osuneen välilaskun aikana majoituin Changi Village hotelliin välttyäkseni liikenneruuhkilta ja kalliilta kuljetuksilta laskeutuessani puolen yön aikaan ja lähtiessäni taas aamulla jatkamaan. Ilmainen shuttle vei ja toi asiakkaita lentokentän ja hotellin välillä. Mutta vierailustani kehittyi ongelmien vyyhti.

Ensimmäinen hankaluus oli vastassa välittömästi tullin läpi tultuani. Netistä tulostamani kartta terminaalirakennuksesta ja shuttle servicen sijainnista ei pitänyt paikkansa. Terminaali oli remontissa. Kartan osoittama tiski oli tyhjä. Viereiseltä tiskiltä ohjattiin ulos, ulkoa ohjattiin sisään neuvontaan, neuvonnasta kulman taakse tiskille jota alun perin etsin ja tiskiltä takaisin ulos taksijonoon. Lopulta näin ”coach”-kyltit joita kohden suunnistamalla löysin bussin jonka kyljessä luki Changi Village.

Hotelli oli kaikkea muuta kuin netin mainokset. Sijainti keskellä rantalomakohteen keskustaa ei aivan vastannut odotusta rauhallisesta resortista. No, löytyi hotellista SPA, uima-allas ja takapihalta aukeava golfkenttä. Eikä yleisissä tiloissa ollut valittamista. Huoneessa tosin ei mikään toiminut. Ilmanvaihto oli hajalla, palelin ja värisin vilusta. En kuitenkaan keskellä yötä jaksanut vaihtaa huonetta, vaikka lämpötila huoneessa oli noin 18-astetta ulkolämpötilan huidellessa 25-asteen yläpuolella.

Suihku oli säädetty mielenkiintoisesti. Sylki vettä sekä kiinteästä kattosuuttimesta että liikuteltavasta käsisuuttimesta yhtä aikaa, oli säätönappi missä asennossa tahansa. Onneksi hotelli ei toiminut tukikohtanani yhtä yötä kauempaa.