Sadetta, sadetta, sadetta ja vielä kerran sadetta. Sitä on saatu viime päivinä tavallista enemmän. Mutta tänään aamulla aurinko pilkisti pilvimassojen lomasta valaisten luonnon jälleen kauneuteen. Syksy on tullut ja lehtien vihreä on muuttumassa moniväriseksi loistoksi. Vaikkemme ihan lapin kaltaista väri-ilottelua saakaan nähdä niin on tämäkin paljon enemmän kuin mistä Shanghaissa viettämieni vuosien aikana pääsin nauttimaan.

Naapurustossamme oleva talo on myynnissä enkä millään voinut peittää tyytyväisyyden tunnetta asiasta. Nykyiset asukkaat ovat yhden jos toisenkin naapurin mielestä olleet enemmän tai vähemmän omavaltaisia. Heidän isännän suurin harrastus on kaikenlaisten moottoritoimisten kulkupelien tyhjäkäyttäminen ja turhanaikainen kaasuttelu (siis ilman ajelua) pitkin pyhiä ja mielellään vielä myöhäisiä iltoja, tyyliin mitä kovempi ääni sen parempi. He ovat vallanneet yleiseltä puistoalueelta kaistaleen tonttinsa jatkeeksi pitäen siellä kesäisin uima-allasta ja muina aikoina trampoliinia. Uutena vuotena he lähettelevät raketteja toisten tonttien reunoilta kun heidän oma tonttinsa on niin pieni. Ja nyt syksyllä sadonkorjuun jälkeen he omine lupineen ajelevat mönkijällä pitkin naapurin isännän peltoja. Meidän asuinalue kun rajoittuu isoon peltoaukeaan. Mutta nyt on muutos asiaan tulossa, parempaan vai huonompaan se jää nähtäväksi.