Osallistuin rakkaan mentorini hautajaisiin Malesiassa Kuala Lumpurissa kesäkuun alussa. Pääsin samalla todistamaan minulle aivan uudenlaista hautajaisseremoniaa.

Vainajan ruumis balsamoitiin ja asetettiin avoimeen arkkuun ruumiinvalvojaisia varten jo kuolemaa seuraavana päivänä. Ruumiinvalvojaiset olivat muistohuoneessa joka sijaitsi isossa kaksikerroksisessa rakennuksessa jossa oli useita erikokoisia huoneita juurikin ruumiinvalvojaisia varten. Huoneiden ulkopuolella oli iso yhteinen aulatila jossa oli paljon pyöreitä pöytiä ja tuoleja. Rakennuksen ulko-ovella oleva vastaanottotiski palveli päivittäin aamusta puoleen yöhön saakka ja auttoi kaikissa mahdollisissa kysymyksissä sekä omaisia että muita ruumiinvalvojaisiin osallistuvia. Ulko-oven lähellä oleva tv-ruutu opasti tulijat oikeaan huoneeseen infotaulun tavoin.

Ruumiinvalvojaiset joihin itse osallistuin, alkoivat aamulla kymmenen aikaan ja loppuivat illalla hieman ennen puolta yötä. Valvojaisiin osallistuneille oli tarjolla vegetaarista ruokaa sekä juomaa, muistohuoneen ulkopuolella olevassa aulatilassa. Tarjoilusta vastasi vainajan omaisten hankkima pitopalvelu. Kukkia saapui vainajan muistoksi niin runsaasti, että muistohuoneen seinien vierustojen täytyttyä aseteltiin kukkalaitteita aulan seinustoille joka sekin lopulta täyttyi kukka-asetelmista. Samassa kerroksessa olleet toiset ruumiinvalvojaiset pysyttelivät niin kukkineen kuin osallistujineenkin omissa huoneissaan tämän yhden levittäytyessä ympäri koko aulatilan.

Arkku ja vainaja olivat huoneessa kolme päivää joiden aikana niin sukulaiset, ystävät kuin kaikki muutkin halukkaat saivat jättää vainajalle viimeiset jäähyväiset. Perhe valvoi huoneella joka päivä ja vainajan aikuiset pojat jopa nukkuivat muistohuoneella. Vainajan toiveen mukaisesti järjestetyissä hautajaisissa/ruumiinvalvojaisissa, buddhalaiset munkit (kolme naista, yksi mies) kävivät vetämässä äänekkäitä rukoushetkiä säännöllisin väliajoin. Jokainen rukoushetki oli erilainen. Rukoushetkiin osallistuivat vain vainajan jälkeläiset vanhimmasta nuorimpaan vaimoineen/miehineen, mutta vainajan leski ei osallistunut näihin johdettuihin rukouksiin. Tosin jokaista rukoushetkeä sai seurata ja kuvata/filmata vapaasti vaikka aktiivinen osallistuminen olikin rajattu. Rukoushetkien välillä huoneessa oli muutaman hengen orkesteri soittamassa vainajan lempimusiikkia, iloisia sävelmiä mutta hillitysti.

Jokainen ruumiinvalvojaisissa käynyt kirjoitti tullessaan nimensä kirjaan ja pujotti kirjan vieressä olevaan laatikkoon haluamansa summan vainajan muistoksi. Vastalahjaksi vainajaa muistamaan tullut henkilö sai pienen punaisen kirjekuoren jonka sisällä oli muutama makeinen. Makeiset oli tarkoitus syödä ennen muistohuoneelta poistumista. Tämän jälkeen joku omaisista vastaanotti tulijan ja opasti hänet vainajan luokse jossa tulija sai sytyttää vainajalle suitsukkeen sekä jättää vainajalle viimeiset jäähyväiset. Jäähyväisten jälkeen tulija opastettiin aulaan tapaamaan muut omaiset sekä saamaan ruokaa/juomaa.

Itse vietin muistohuoneella kaksi päivää. Ihmisiä tuli ja meni, mutta omaisten lisäksi vainajan lähimmät oppilaat joita oli saapunut lisäkseni Etelä-Afrikasta, Indonesiasta, Japanista, Kreikasta, Malesiasta, Saksasta, Singaporesta, Venäjältä ja Kiinasta eivät poistuneet paikalta missään vaiheessa. Tunnelma oli koko ajan hillitty ja harmoninen vaikka myös naurua pöydistä kuului. Pitkään ikään päässeen vainajan toiveesta muistotilaisuudessa pyrittiin enemmän muistamaan vainajan upeaa elämää ja hänen saavutuksiaan kuin suremaan hänen poismenoaan.

Viimeisenä ruumiinvalvojaispäivänä ja hautaanlaskupäivänä osallistujille jaettiin punaiseen nauhaan kääritty pieni valkoinen pyyhe ja pienet punaiset kirjekuoret joissa oli seteliraha. Pyyheliinan tarkoitus oli toimia helpotuksena hautausmaan helteessä ja punainen nauha sen ympärillä oli osoittamassa iloa, ei vainajan poismenosta vaan hänen pitkästä elämästään. Raha oli vastalahja hautajaisiin osallistuville.

Hautajaiset alkoivat kun kaikki paikalla olleet vielä kerran jättivät viimeiset jäähyväiset vainajalle. Kukin vuorollaan ja tarkassa järjestyksessä kutsuttiin jäähyväisiään jättämään. Tämän jälkeen arkku sinetöitiin ja hautajaissaattue, arkku edellä, omaiset perässä ja muu saattoväki viimeisenä, lähti matkaan.

Ensin arkku kannettiin rakennuksen alakertaan pienen katetun avoperäisen (ei avolavaisen) valkoisen auton lavalle. Muutama sata metriä muistohuoneelta koko saattue kulki auton perässä ja mukana kulkenut orkesteri soitti lähes karnevaalityyliin, kovaan ääneen ja paljon rumpuja lyöden. Sen jälkeen saattue pakkautui kahteen bussiin sekä lukuisiin pikkuautoihin. Vajaan tunnin matka hautausmaalle tapahtui tiukassa poliisisaattueessa.

Hautausmaalla osallistujat kävivät ensin sytyttämässä suitsukkeen taolaisen alttarin eteen jonka jälkeen he siirtyivät samassa isossa hallitilassa oleviin pyöreisiin pöytiin nauttimaan lounaan. Tällä lounaalla oli tarjolla myös lihaa mitä muistohuoneella ei tarjottu. Tuossa isossa hallitilassa oli sekä taolainen että buddhalainen alttari ja paljon vapaata tilaa hautajaisseurueille (ehkä myös muille seurueille) joko syödä tai järjestää rukoustilaisuuksia.

Ruokailun jälkeen seurue siirtyi kulkueena haudalle jossa vainaja arkkuineen jo makasi hautakuopassa. Muistohuoneella olleista kukkasista komeimmat oli sijoiteltu haudan ympärille ja sekä katoksia että aurinkovarjoja oli pystytetty suojaamaan hautajaisvieraita polttavalta auringolta. Buddhalaiset munkit vetivät jälleen rukoushetken johon haudallakin osallistui vainajan jälkeläiset, mutta myös leski. Rukoushetken jälkeen jokainen paikalla ollut vuorollaan osallistui samanlaiseen haudan ympärikävelyyn ja arkun viimeiseen näkemiseen johon lähimmät omaiset olivat buddhalaismunkkien johdattamina juuri osallistuneet.

Tämän jälkeen kaikki hautajaisiin osallistuneet poistuivat takaisin hautausmaan päärakennukseen, tuohon isoon hallitilaan. Työntekijät jäivät täyttämään hautaa. Päärakennuksessa kaikki osallistuivat puhdistusseremoniaan jossa ensin käveltiin savuavan astian yli ja sitten pestiin kädet sekä kasvot siunatulla vedellä. Tämän jälkeen vainajan omaiset vaihtoivat kengät ja saivat uudet paidat. Hautajaisvaatetus oli valkoista ja mustaa, omaisilla musta alaosa, valkoinen yläosa sekä valkoiset kengät, muilla vierailla jopa kokovalkoista. Puhdistusseremonian jälkeen omaiset saivat sekavanvärisiä kenkiä (selvästi omat lempikenkänsä) ja punaiset paidat. Punaista ei saanut pukea muut kuin omaiset, edes puhdistusseremonian jälkeen. Punainen kun koetaan ilon ja juhlan väriksi eikä näin ollen sovi hautajaisiin. Pitkään ikään päässeen vainajan hautajaisissa omaiset kuitenkin vaihtavat vaatteensa punaiseen, hautaan laskun jälkeen, osoittaakseen iloa vainajan pitkästä elämästä ja monista jälkeläisistä.

Puhdistettuina siirtyi koko hautajaisseurue jälleen ajoneuvoihin ja bussit kuljettivat vieraat takaisin muistohuoneelle. Näin hautajaiset olivat muiden kuin omaisten osalta ohi. Omaiset siirtyivät vielä vainajan entiseen kotiin rukoilemaan. Heillä rukoukset jatkuvat kaikkiaan 49 vuorokautta jonka jälkeen virallinen hautajaisaika lopulta päättyy. Muut hautajaisvieraat siirtyivät erilaisissa ryhmissä viettämään yhteistä aikaa ja muistelemaan yhteisiä hetkiään vainajan kanssa.

 

A%20rukoushetki%20istuen-normal.jpg

Omaiset rukoilemassa muistohuoneella, kaikki paljain jaloin

 

A%20rukoushetki%20k%C3%A4vellen-normal.j

Jotkut rukoushetkistä sisälsivät arkun ympäri kävelyä samalla ääneen rukoillen, munkit löivät kulkueen edessä tahtia

 

A%20taolainen%20alttari-normal.jpg

Taolainen alttari hautausmaan päärakennuksessa

 

A%20omaisten%20rukoushetki%20haudalla-no

Omaisten rukoushetki haudalla

 

A%20omaiset%20haudalla%20low-normal.jpg

Omaiset haudalla

 

IMG_2929-normal.jpg