Chollywood

Pidimme neuvottelutaukoa aamupäivän keskittyen oppaan kanssa vajaan tunnin ajomatkan päässä olevaan vanhojen paluumuuttajien kylään. Rikkauksia muissa maissa tienanneet kotikonnuillensa palanneet kiinalaiset rakennuttivat aikanaan upeita taloja perheilleen. Talot ovat pääsääntöisesti 1920-luvun aikaisia rakennuksia. Tyyli on kaikissa sekoitus länsimaista ja kiinalaista rakennuskulttuuria. Joissakin asutaan edelleen, mutten tiedä onko asukkailla mitään sukulaisuussuhdetta noihin aikoinaan rikkaisiin kiinalaisiin. Vaikka olisikin, teki kommunismin nousu aikanaan tehtävänsä ja rikkaudet haihtuivat kansan käyttöön tai ainakin sen johtajien. Nykyiset asukkaat ovat köyhähköjä maalaisia jotka pitävät taloissaan kotiravintoloita, selvästi paikallisille suunnattuja, yksinkertaisia ja pieniä. Osa rakennuksista on nähtävyyksinä joissa jopa alkuperäisiä huonekaluja on säilynyt tähän päivään. Mielenkiintoisia paikkoja. Yllätyksekseni huomasin kaikkien talojen ikkunoissa olevan sekä kalterit että paksuhkot metalliluukut. Talojen pääsisäänkäynneille oli myös rakennettu kaksoisvarmistus, ensin metalliset kalteriovet ja niiden sisäpuolelle vielä raskaat metalliset ovet. Ja kattoterassin portaikon yläpuolelle oli lisäksi tehty vedettävä paksu kiskoilla kulkeva metalliluukku. Talossa siis pystyi asumaan kuin bunkkerissa niin halutessaan. Kaiken kukkuraksi kattoterassin kulmissa sijainneissa tornimaisen pyöreissä parvekkeissa on sekä sivuille että alas suuntautuvat ampuma-aukot. En tiedä oliko tuo aika erityisen epävakaista vai liekö heidän ulkomailta tuodut rikkaudet houkuttaneet köyhissä maalaiskylissä asuvia muita asukkaita ryöstöpuuhiin. Vai olivatko peräti vainoharhaisia.

Aivan tuon ensimmäisen kylän läheisyydessä sijaitsi toinen turistinähtävyys eli filmikaupunki ”Chollywood” vai miten tuo Kiinan Hollywood vääntyisi. Kun Intiassa on Bollywood ja Ruotsissa Trollywood kai Kiinassa voi olla Chollywood. Ovat filmanneet useita paikallisia filmejä alueella ja joidenkin pääroolissa on ollut Hollywoodissakin suuren maineen saanut Jackie Chan. Ikäväksemme emme päässeet itse filmikulisseihin/filmikaupungin ytimeen sillä käynnissä oli juuri jonkun elokuvan filmaus eikä alueelle päässyt ulkopuolisia. Kiertelimme siis varsinaisen ydinalueen ulkopuolella ruokakujalla ja joen rannalla. Eksyimmepä vanhaan konfutselaiskauppaankin. Tarjolla oli kaikkea mahdollista käärmeviinasta, yrttirohtoihin ja vanhoista posliineista leijonatanssien valtaviin värikkäisiin leijonanpäihin. Takaseinällä seisoi ylväänä huikea konfutselainen alttari.

Illalla söimme japanilaista teppanyakia johon ihastuin jo Shanghaissa asuessani. Herkullisen aterian jälkeen suuntasimme vielä oopperatalolle kuuntelemaan ja katselemaan paikallista viihdettä. Kaikki esitettiin kiinalaiseen tyyliin megavolyymilla. Korvatulpat korvissakin olisi esitys ollut kovaääninen. Taitavia laulajia, akrobaatteja ja keskinkertaisia tanssiryhmiä kävi lavalla yksi toisensa perään. Yhdeltätoista show loppui, ja taas kiinalaiseen tyyliin, ilta päättyi kuin seinään. Juhlat loppuvat täällä aina melko radikaalilla tavalla. Ei ole mitään jäähdyttelyjä eikä viimeisiä vieraita odotella lähteviksi vaan loppu on loppu ja sitten sytytetään valot sekä aloitetaan siivous. Kaikki poistuvat juhlista, oli kyse sitten synttäreistä, häistä tai firman kekkereistä, yhtenä massana parin tunnin kiivaan juhlinnan päätteeksi. Poistua pitää ennen kuin alkoholi ehtii nousta päähän. Juhlissa kun skoolaillaan paljon ja kaikkien kanssa, mutta humalaan ei saa tulla.