Aruban rannikko on ollut petollista seutua ja saaren edustalta löytyykin useita haaksirikkoutuneita aluksia. Nykyisin on niistäkin otettu hyöty irti ja hylyille järjestetään sekä ohjattuja että omatoimisia sukellusmatkoja. Vesi on saaren ympärillä kirkasta ja näkyvyys sukeltajille aivan mahtava. Voimakkaista merivirroista tosin varoiteltiin kovasti. Itse emme ole sukeltajia, mutta snorklailemassa olemme käyneet Australian Suurilla Koralliriutoilla saakka. Tällä kertaa emme ehtineet tuohon puuhaan kun panostimme perheen yhteiseen tekemiseen ja yhdessäoloon. Uima-allaselämän lisäksi pelasimme golfia ja vuokrasimme jeepin jolla kiersimme saarta sen rantoja seuraten.

Aloitimme jeeppisafarimme Palm Beachin hotellialueen hämmästelyllä. Oma hotellimme sijaitsi Druif Beachillä, upean golfkentän keskellä. Hotellialueellamme oli tilaa, avaruutta ja vehreyttä. Levollinen ja rento tunnelma sopi mainiosti lapsiperheelle, lisäksi hotellialueellamme näkyi olevan paljon vanhempia pariskuntia. Palm Beach sen sijaan vaikutti aktiiviselta sykkivältä ravintola- ja huvikeskukselta. Pienet juottolat ja syöttölät loistivat värikkäinä ja sekavina muutaman korttelin kokoisella alueella. Itse näimme alueen aamulla ja voimme vain kuvitella millainen valojen sekä äänien ilotulitus paikka on iltaisin.

Palm Beachin jälkeen kohteena oli California Lighthouse eli vuosina 1914 ja 1916 rakennettu majakka saaren pohjoispäässä. Pieni vaatimaton ja suljettu majakka on saanut nimensä S.S. California aluksen mukaan joka aikoinaan haaksirikkoutui saaren edustalle lähelle majakkaa. Aluksen hylky on edelleen nähtävissä mereen vajonneena. Majakassa itsessään ei paljon nähtävää ole, mutta sen sijainti pienellä kukkulalla antaa mahtavat näköalat moneen suuntaan. Majakan edustalta ostimme kookospähkinän antaaksemme pikkupoikien ensimmäistä kertaa elämässään maistaa aitoa ja tuoretta kookosmehua suoraan pähkinästä. Maku ei heistä tuon juoman ystäviä tehnyt, mutta elämys oli valtaisa kun Wille oli sitä ennen monta päivää katsellut kookospähkinöitä hotellialueemme palmujen latvoissa.

Majakalta laskeuduimme hiekkadyyneille ja otimme auton maasto-ominaisuudet käyttöön. Kaasuttelimme dyynejä ylös ja alas, menimme lähelle rantaa ja välillä hieman etäämmälle. Sama huvi näytti olevan monen muunkin mielessä sillä näimme dyyneillä useita jeeppejä. Kohtasimme myös rantakirppuja, mönkijöitä, hevosia ja muutaman moottoripyörän. Ajelullamme löysimme lukemattoman määrän pieniä ja suuria kivikasoja. Olin lukenut jostakin oppaasta, että tapana on koota kivistä torni ja jokaisen pinotun kiven kohdalla esittää hiljainen toivomus. Jos kasa pysyy pystyssä, on onnea toiveiden kanssa. Me tyttären kanssa kokosimme vain pienet kasat jotka jäivät vakaina seisomaan lähtiessämme jatkamaan matkaa. Pikkupojat puolestaan etsivät aarteita ja löysivät pienet veden kuluttamat puunpalat joista tuli heille tärkeät kännykät kotiin asti kuljetettaviksi.

Jatkaessamme dyyneillä ajelua saaren pohjois-koillisrantaa pitkin kohti etelää, näimme sattumalta upean luonnon muovaaman sillan tai läpiluolan. Luulimme tulleemme Natural Bridge eli Luonnonsilta nähtävyydelle. Pian kuitenkin ymmärsimme, että tämä sadunomainen silta oli tuoksi nähtävyydeksi liian pieni, eikä paikalle johtanut edes kunnon tietä. Lopulta löysimme ihan oikean tien ja opaskyltit jotka ohjasivat meidät tuolle suositulle Luonnosillalle. Olihan paikka hieno ja silta korkea, mutta mielestämme tuo ensin löytämämme pikkusilta oli paljon viehättävämpi sekä salaperäisempi. Pikkusillan alle pääsimme kastelemaan jalkojamme ja ihmettelemään aaltojen pauhua luolaa kohti. Isolla Luonnonsillalla olimme monen muun turistin kanssa aidatuilla alueilla ja enemmän kaupallistutetussa ympäristössä vaikka paikan ravintola olikin yritetty pitää mahdollisimman yksinkertaisena ja karuna ilman massiivisia tarjoiluja tai terasseja.

Luonnonsillalta suuntasimme kohti sisämaata ja villiaasien luonnonpuistoa. Aruballe on aikanaan tuotu aaseja veto- ja kantoeläimiksi. Tarpeen tyrehdyttyä aasit päästettiin vapaaksi luontoon ja niiden ollessa karulla saarella kaukana niiden luonnollisesta elinympäristöstä, jotkut vapaaehtoiset rakennuttivat puistoalueen jossa aasit saavat olla rauhassa, vapaina ja joissa heitä myös syötetään. En ole varma miten rajattu tuo aasipuisto on, sillä näimme täysin villin aasilauman myöhemmin saaren eteläosassa tietä ylittämässä. Aasipuistoon ei ole mitään pääsymaksua eikä aasien sekaan pääse tallustelemaan vaan niitä voi nähdä aidan vieressä jossa on niiden syöttöpaikka. Koska aasipuisto oli melko karu ja vaatimaton, jatkoimme matkaamme nopeasti kohti Arikok:n kansallispuistoa.

 

006v-normal.jpg

Tytär kookospähkinän kanssa California Lighthouse:n edustalla

 

070v-normal.jpg

Toivomuskasoja vieri vieressä

 

IMG_1420v-normal.jpg

Omat toiveemme tukevissa torneissa

 

IMG_1423v-normal.jpg

Pienet aarteenetsijät

 

010v-normal.jpg

Löytämämme jännittävä läpiluola tai luonnonsilta

 

019v-normal.jpg

Dyyneillä oli monenlaista kulkijaa

 

048v-normal.jpg

Arubalainen näkemys mökistä metsässä

 

051v-normal.jpg

Aasipuiston asukkeja

 

149v-normal.jpg

Villiaasilauma