Pääsinpä ensimmäistä kertaa laspenlapseni kanssa ohjatusti polskimaan uima-altaaseen. Viime vuoden kävi äitinsä ja isänsä kanssa uimassa kerran viikossa, mutta tänä syksynä ei heidän työaikataulunsa enää antanut periksi uintiharrastuksen jatkamiselle. Isovanhemmat siis avuksi ja taas uidaan. Toivottavasti Pikku-Wille on asiasta yhtä iloinen kuin isovanhempansa.

Meitä on kahdeksan hengen ryhmä reilun vuoden ikäisiä lapsia ja heidän vanhempiaan tai isovanhempiaan. Laskeudutaan torstaisin veden varaan leikkimään, polskimaan ja sukeltelemaan. Vesi on mukavasti lämmintä kun allas on kuntoutuskäytössä eikä yleisen uimahallin puolella. Sisään pääsee vain ryhmiin osallistujat. Puitteet ovat aivan upeat ja opettaja mielestäni mahtava.

Tänään oli myös Suomen Sydänliiton ja Maailman Sydänjärjestön PuNainen kampanja jolla pyritään kiinnittämään ihmisten huomio sydänsairauksiin ja niiden ehkäisemiseen. Meidänkin suvussa on sydänsairauksia ollut moneen lähtöön joten asia on tapetilla ja ruokatottumuksiin sekä liikuntaan on perheessämme alettu kiinnittämään huomiota ennaltaehkäisevässä mielessä. Päätin siis kauko-osallistua kampanjaan pitämällä punaista huivia kaulassani koko päivän.