Aatto ohitettiin rauhallisesti kotosalla, vain mieheni kanssa kaksin. Aamun aloitimme riisipuurolla. Manteli osui tänä vuonna miehelleni. Ulkona paistoi aurinko upeasti vaikka pakkasta oli reilut -10 astetta. Vielä iltahämärällä lähdimme kävelylle hiljaisille kyläteille. Muihin kävelijöihin emme törmänneet, emme nähneet edes koiran ulkoiluttajia. Eikä teillä liikkunut autoja vaan ilta oli tyynen rauhallinen. Taloissa loistivat valot ja sisällä näkyi perheitä joulunvietossa. Oli upeaa kävellä hiiren hiljaisessa kylässä kuitenkin nähden elämää ja touhua lähes jokaisen ikkunan takana.

Meidän joulua vietettiin tänä vuonna vasta joulupäivänä. Saimme tyttären perheineen luoksemme. Söimme perinteiset suomalaiset laatikot, rosollin, karjalanpaistia, karjalanpiirakoita, kinkkua ja muuta särvintä, itse tehtyjä kaikki. Täysin vatsoin availimme lahjat, kohtuudella hankitut. Duplo-palikat olivat 1,5 vuotiaan tyttärenpojan mieleen. Niitä jaksoi rakentaa pitkän illan.

Kuusi oli tänä vuonna muovinen. Ensimmäistä kertaa ikinä. Jopa Shanghaissa minulla oli oikea kuusi olohuoneen nurkassa. Nyt olimme kuusiostoksilla vasta 20. päivä illalla ja ruotsalaisittain se on aivan liian myöhään. Kaikki kuuset olivat joko loppuneet tai myyjät poistuneet. Kierrettyämme kaupungin kaikki kuusenmyyntipisteet totesimme, ettei kuusta ostamalla löydy. Koskemme halunneet lähteä ryöstöretkelle päätimme tyytyä muovikuuseen. Kotona kuusen viriteltyämme totesimme sen näöltään kelpaavan mainiosti, tuoksu vain puuttui. Joten kipaisin kauppaan ostamaan 3 hyasinttia joulutuoksua tuomaan. Niiden kanssa vain kävi niin, että olivat ostaessa nupussa ja olivat sitä vielä tänäänkin. Ei siis tuoksunut kuusi, eikä hyasintti. Onneksi kinkku ja laatikot eivät meitä pettäneet.

Tyttären perhe saapunut juuri joulunviettoon

Duplojen rakentelua joulupäivän iltana