Suomi-Ruotsi

Eilinen päivä vietettiin Tukholman sylissä. Ihanan aamupalan jälkeen kipaisimme ostamaan kahden päivän Tukholma-kortit ja ne käsissä lähdimme kohti läheistä kaupungintaloa. Päivän ensimmäinen opastettu kierros alkoi kymmeneltä ja sitä olimme innokkaina odottamassa. Muutenhan taloon ei pääse tutustumaan, pelkästään oppaan seurassa.

Ensimmäisenä meille esiteltiin Sininensali jota myös muutaman päivän kuluttua Nobel-päivällisillä käytetään. Päivällisten aikaan sali on juhla-asussa koristeltuine pöytineen ja arvokkaine vieraineen. Nyt paikalla oli muutama tuoli siellä täällä ja useita opiskelijayhdistyksien edustajia harjoittelemassa juhlallisuuksia. Meille kerrottiin, että tiiliseinäinen sali sai nimensä kun arkkitehti oli aikonut maalata sen siniseksi, mutta nähtyään seinän upeat tiilet muutti mielensä. Sali oli kuitenkin jo 12 vuotta kulkenut nimellä Sininensali joten nimi sai jäädä. Salin seinissä on 8 miljoonaa punaruskeaa tiiltä, lattia on ruotsalaista marmoria kuten myös portaikko. Portaikon askelmien syvyyden ja korkeuden päätti arkkitehdin vaimo koekäveltyään kahdeksan eri vaihtoehtoa useaan kertaan, pitkä hame päällä ja korkeat korot jalassa. Vain muutama viikko portaikon valmistumisen jälkeen pari erosi.

Sinisestä salista siirryimme kaupunginvaltuuston istuntosaliin ja sieltä edelleen kultaiseen saliin jossa Nobel-juhlallisuuksien aikana tanssitaan. Sali on täynnä arkkitehdin tekemiä mokia vaikka kullattuine seinineen näyttääkin ensi näkemältä todella upealta. Mosaiikkien lehtikulta on 24 karaattista, mutta salin koosta huolimatta on kultaa seinillä vain kokonaiset 10 kiloa. Toki tuokin määrä on rahassa vallan komea, tällä hetkellä noin 417 000 euroa. Mutta niihin mokiin, esim. salin yksi kuningasta esittävä kuva on päätön sillä arkkitehti oli unohtanut salin lattianrajaan tulevan perustan, tilatessaan mosaiikkeja. Niinpä mosaiikit tulivat, mutteivät enää mahtuneet korkeussuunnassa seinille joten kuningas jäi ilman päätä. Mihin lie nuo ylijääneet mosaiikit aikanaan hävinneet.

Kaupungintalon jälkeen kävelimme kirpeässä tuulessa Riddarholmenin kautta vanhaan kaupunkiin ja Suurkirkkoon. 1200 luvulta peräisin oleva kappeli on sokkeloinen, mutta tunnelmallinen. Jouluista tunnelmaa lisäsi kirkossa harjoitellut kuoro jonka konsertti olisi alkanut kl.13 mutta päätimme jatkaa matkaa kohti Skeppsholmenia.

Itä-Aasian museossa tutustuimme Kiinan historiaan sekä saimme lyhyen katsauksen japanilaiseen kulttuuriin. Kiinalaisten ja Arabien kaupankäynti merireitillä jonka eurooppalaiset suurina sankareina ”löysivät”, vasta pari tuhatta vuotta kiinalaisten ja arabien jälkeen, oli itselleni sekä uutta että mielenkiintoista tietoa. Mieleen jäi pyörimään kuka keksi mitäkin ja mistä mikäkin asia on saanut alkunsa.

Mieli kysymyksiä täynnä menimme vaeltelemaan kuninkaanlinnan saleihin. Vierashuoneiston makuuhuoneessa törmäsimme puheliaaseen oppaaseen joka auliisti valotti sekä Suomen presidenttien makuuhuoneen käyttöä että Suomi-Ruotsi historiaa ruotsalaisesta näkökulmasta. Jos suomalaisilla on epämääräinen viha ruotsalaisia kohtaan, on ruotsalaisilla epämääräinen rakkaus suomalaisia kohtaan. Hämmentävää.

Linnasta kiiruhdimme hotellille syömään ja valmistautumaan illan show’hun. Taksilla suhautimme Circukseen ja Lena Ph:n konserttiin. Lena tarjosi parastaan vuosien varrelta eikä säästellyt itseään välispiikkauksissa. Ikä on tuonut mukanaan uskallusta, toki varmasti myös nykyinen avioliitto Per Holknekt:n kanssa.

Viihdyttävä ilta päättyi raitiovaunuajeluun jonka päätepysäkiltä kävelimme hotellille. Kirjaa lukien oli hyvä rauhoittua lepäämään.