Lähdettiin äkkiseltään Suomessa käymään. Tilattiin lentoliput maanantaille 30.8. ja paluukin on jo keskiviikkoillalla. Lentokentälle päästyämme näytti siltä, että koneen lähtöön olisi aikaa juuri sopivasti. Ehtisimme istahtaa hetkeksi, muttei tarvitsisi kauaa kärvistellä. No, asiahan ei sitten niin ollutkaan vaan koneen lähtöä saatiin odotella tovi jos toinenkin. Lopulta koneeseen päästyämme ilmoitti kapteeni, että tekninen vika jarruissa oli viivyttänyt koneen lähtöä. Eipä siinä mitään. Paljon matkustaneena sitä osaa varautua jos millaisiin odotuksiin tai muutoksiin. Ainoa negatiivinen asia oli, etteivät ilmoittaneet lentokentän screeneillä sen enempää myöhästymisestä kuin mahdollisesta uudesta lähtöajasta. Jos olisivat näin tehneet, olisimme voineet istuskella loungessa pidempään ja ilmoittaa vastaantulijalle uudesta tuloajasta.

Helsinkiin päästyämme treffattiin nuorin poikamme joka ystävällisesti kyyditsi meidät hotellille. Ilta vietettiin mukavasti yhdessä ja jälleen elokuvissa. Sitä kun vauhtiin pääsee, niin ei malta lopettaa. Tällä kertaa vuorossa suomalainen nuorisoelokuva ”Sisko tahtoisin jäädä”. Ihan oli säpinää yritetty elokuvaan saada, mutta jotenkin tuntui tarina ohkaiselta ja välillä yliampuvaltakin. Ei missään tapauksessa huonoin elokuva jonka olemme nähneet, muttei nyt ihan kärkipäähänkään kipua. Nykypäivän ”Täältä tullaan elämä” vaikka sen asetankin tämän nykyelokuvan edelle. Johtunee iästä, siis omasta.

Elokuvan jälkeen pääsimme nauttimaan spontaanista soitannasta rautatieaseman edustalla. Nuoret muusikot olivat taitavia, ilta upea ja tunnelma rennon mukava.