Mieheni matkusteli juuri Kiinassa ja oli nähnyt ravintolan mainostavan hummeribuffeta. Hän sitten suunnisti juuri tuohon ravintolaan tarkoituksena syödä hummeria, kuinkas muuten. Ravintolassa tarjoilija ystävällisesti selitti, että hummeri on valitettavasti loppu liekö sitä koskaan ollutkaan. Mieheni kerrottua tästä tapauksesta muistui mieleeni kovin kiinalainen tapa mainostaa jotakin asiaa ja sitten asiakkaan tullessa sitä ostamaan selittää, että juuri se on valitettavasti päässyt loppumaan. Ja tietenkään tästä valitettavasta loppumisesta ei ole mitään ilmoitusta ennen kuin sitä kysytään. Oletetaan, ettei asiakas lähde pois kun on paikalle päässyt vaan tyytyy tarjolla olevaan.

Toinen kiinalaisuudesta kertova tapaus sattui miehelleni samalla reissulla, kun hän oli maaseudulla matkalla paikasta A paikkaan B. Kiinalainen autokuski päätti aikaa säästääkseen, ajaa moottoritietä väärään suuntaan koska liittymä jota hän halusi käyttää oli vain vajaan kilometrin päässä. Autoja tuli vastaan kolmella kaistalla torvet soiden ja valot vilkkuen. Kuski vain kylmän rauhallisesti päästeli tuolle liittymälle pitämättä asiaa mitenkään erikoisena. Tämänkin kertomuksen jälkeen pulpahteli mieleen muistoja kiinalaisuudesta. Kovin usein Kiinassa tuntui kuin autokuskit, erityisesti metropolien ulkopuolella, ajaisivat samoilla säännöillä kuin aikana ennen autoja ajoivat polkupyöriään kylän raiteilla.

Liikennettä Xi'an:ssa Kellotornin edustalla