Kansallispäivän vietto jäi meidän osaltamme olemattomiin. Lippua ei hissattu salkoon salon puutteessa. Tosin emme omista lippuakaan. Syynä lienee salon puute. Julkisiin juhlallisuuksiin emme osallistuneet ja yksityisiä emme järjestäneet vaan vietimme päivän tyttärenpojan kanssa touhuten. Aamuvirkkuna hän aloitti päivän kello 5, vaikkei tarvetta ollut laulun mukaisesti matkata edes joulukirkkoon. Onneksi tulimme armahdetuiksi jo seitsemältä kolmen tunnin nokosilla. Iltapäivällä aktiivinen temmellys rauhoittui pariksi tunniksi pojan nukkuessa ja meidän keskittyessä omiin askareihimme. Illalla palautimme pikkumiehen vanhemmilleen ennen huomista arjen alkua.