Aamulla pirteänä altaaseen tyttärenpojan kanssa, vuorossa oli viikoittainen vauvauinti. Mukavan ja intensiivisen uintisession jälkeen olikin pikkuherra sekä nälkäinen että väsynyt. Ja lounaan jälkeen hänet oli helppo luovuttaa äitinsä syliin päiväunille menoa varten. Minulla matka jatkui kiireesti kotiin ja edelleen Göteborgiin tavoitteena osallistua kuumailmapallolennolle ensimmäistä kertaa elämässäni. Kokoontumispaikalla oli joukko innokkaita sekä osittain jännittyneitä ihmisiä. Yhteensä meitä lentoon lähtijöitä oli 20 ja meidät jaettiin kahteen ryhmään/koriin/palloon.

Kokoontumispaikalta lähdimme lähtöpaikan etsintään parilla pikkubussilla vetäen perässä kahta palloa tykötarpeineen. Muutaman kymmenen kilometrin päästä löytyi sopiva niitty jolle pallot ja muut tarpeet levitettiin lähtövalmisteluja varten. 

Ensin heivattiin peräkärrystä alas isossa säkissä oleva pallokangas. Sitten vuorossa oli matkustamo eli iso kori. Ja sen jälkeen alkoi pallokankaan levitys pitkin niittyä. Kun pallokangas oli raahattu pitkälleen sekä kiinnitetty korin reunoihin alkoi pallon täyttö ilmalla. Ennen kuuman ilman puhaltamista avattiin pallokangasta parilla tehokkaalla tuulettimella. Samalla lentäjämme kuljeskeli sukkasillaan pallon sisällä tarkistaen kaikkien köysien kiinnitykset sekä pallokankaan kunnon. Lopuksi vuorossa oli kuuman ilman puhaltaminen joka vähitellen sai pallon kohoamaan sekä korin nousemaan pystyyn. Siinä vaiheessa kaikki matkustajat komennettiin pikaisesti koriin. 

Kun me kaikki olimme korissa, alkoi nousu lähes samoin tein. Pallo kohosi ilmaan yllättävän nopeasti ja pehmeästi. Mitään yleisesti nopeaan nousuun liittyvää vatsanpohjan kutitusta ei tuntunut ollenkaan. Ja sitten olimmekin jo yläilmoissa nauttien upeista maisemista avoimessa korissa. Korin reuna ulottui hieman vyötärön yläpuolelle ja reunan yli pääsi helposti kurkistelemaan. Lentokorkeus vaihteli juuri ja juuri puiden latvojen yläpuolelta muutamaan sataan metriin. Välillä hevoset ja lehmät näyttivät kuin muurahaisilta pelloilla juoksennellessaan. Välillä pystyi selvästi näkemään jopa metsässä hyppivän peuran. 

Lopulta alkoi lento lähestyä loppuaan ja lentäjämme etsi sopivaa laskeutumispaikkaa. Hän tähtäsi pienelle, tien 45 ja rautatien väliin jäävälle, kaistaleelle vain muutaman kymmenen metrin päähän isosta tiestä. Laskeutuminen tapahtui yhtä huomaamatta kuin nousukin ja olimme maassa. Lentäjän tiukassa valvonnassa sekä määrätyssä järjestyksessä poistuimme korista. Jonka jälkeen jäljellä oli enää pallokankaan tyhjennys sekä kaikkien tarvikkeiden kokoon laittaminen sekä peräkärrylle pakkaus.

Kun työ oli tehty, yllättivät järjestäjät meidät shampanjatarjoilulla sekä diplomien jaolla. Meistä leivottiin tuoreita kreivejä sekä kreivittäriä. Oma uusi tittelini kuuluu Ballonggrevinnan af Nödinge. Tämän lisäksi saimme maistuvat poroleivät ja kuumailmapallopipareita. Halukkaat saivat myös kahvia ja olipa tarjolla mehuakin. Vihon viimeiseksi jäljellä oli kokoontumispaikalle paluu sekä kotimatka. Takataskuun jäi diplomien lisäksi mukavia muistoja.

 

Lähtövalmisteluja

Oman pallomme heijastuma järven pinnasta

Maisemia matkan varrelta sekä sisarpallo