Matkasta toivuttiin ja laukut purettiin. Pyykkejä tosin on vieläkin pesemättä.

Lauantaina saimme ihanan tyttärenpoikamme Willen hoitoomme yön yli. Hän opettelee juuri kävelemään ja sehän on hauskaa puuhaa niin Willestä kuin isovanhemmistakin. Taapersimme ympäri taloa niin sisällä kuin ulkonakin monta monituista kertaa. Toisen naapurin koira ja toisen kissa kiinnostivat eläimiin hullaantunutta pikkupoikaa. Tosin eläimet eivät olleet aivan yhtä innoissaan kohtaamisesta. Liekö syynä Willen kovaääniset riemunkiljahdukset.

Lauantaina asuinpaikassamme pidettiin vuosittaiset kyläjuhlat. Vaikka asumme aivan kylän laidalla, rauhallisella omakotialueella, umpiperäisen tien varrella, riitti humua meidänkin kulmille. Vastapäinen naapurimme oli päättänyt pistää oman panoksensa kyläjuhlaan ja järjesti kuuluvat kekkerit talossaan. Soitanta jatkui aina pikkutunneille joten itse ei tarvinnut radiota illalla avata.

Päivällä olimme käyneet kylällä kääntymässä ja tarkastamassa tapahtuman tarjonnan. Olivat järjestäneet talang-kilpailun lapsille, veteraaniautojen näyttelyn, parikin eri huutokauppaa, folkhälsoloppetin (vastaa roosanauha juoksua), markkinat torille, alennuksia jokaiseen kylän kauppaan, monenlaista musiikkitarjontaa, minitivolin ja illalla vielä luvassa oli isot juhlat konserttitalolla. Myös tulevat vaalit (19.9.) näkyivät torilla, jokaisen puolueen ollessa mahdollisimman näkyvästi esillä.