Löysin mielenkiintoisen artikkelin singaporelaisesta sanomalehdestä siellä käydessäni marraskuun puolessa välissä. Siinä kerrottiin Singaporen historia 50 esineen tai asian avulla. Poimin artikkelista muutaman kohdan ja vapaasti suomensin ne.

6.2.1819 Sir Thomas Stamford Raffles, Sultan Hussein ja Temenggong Abdul Rahman allekirjoittivat ystävyys- ja yhteistyösopimuksen. Sopimuksen mukaan Sultan Hussein ja Temenggong Abdul Rahman saivat vuosittain palkkaa brittiläisiltä jotka puolestaan saivat perustaa Singaporeen kauppasataman.

1822 Sir Thomas Stamford kyllästyi Singaporen rönsyilevään kasvuun ja perusti kaupunkikomitean luomaan Singaporen ensimmäisen kaupunkisuunnitelman. Kaupunkisuunnitelmasta vastasi Luutnanti P. Jackson ja suunnitelman mukaan eri siirtolaisryhmät (eurooppalaiset, kiinalaiset, intialaiset, arabit ja bugisit) sijoitettiin eri kaupunginosiin. Siirtolaisryhmät eivät kuitenkaan noudattaneet suunnitelman mukaista sijoittumista vaan nykyisin esimerkiksi kiinalaisesta kaupunginosasta on löydettävissä hindutemppeleitä.

Ensimmäinen hotelli Beach Roadille avattiin 1887 jonka jälkeen armenialaiset liikemiesveljekset nimeltään Sarkies laajensivat sitä perustaen paikalle upean hienostohotellin. Raffles Hotellin päärakennuksen suunnitteli R.A.J. Bidwell ja sen avajaiset pidettiin marraskuussa 1899. Hotellista on tullut Singaporen maamerkki ja se on tunnettu Singapore Sling drinkistä. Drinkin suunnitteli baarimestari Ngiam Tong Boon vuonna 1915. 

Asia Pacific panimo perustettiin 1931 ja se alkoi valmistaa Tiger olutta vuonna 1932. Nykyisin tätä ensimmäistä singaporelaista paikallisolutta myydään 60 eri maassa.

Ensimmäisen vuokra-asunnon avaimen saamisesta on tullut lähes riitin omainen tapahtuma monelle singaporelaiselle. 1.2.1960 perustettu HDB (Housing & Development Board) joka hallinnoin valtion vuokra-asuntoja, luovuttaa avaimet uusille asukkaille pienissä ruskeissa kirjekuorissa jotka ovat olleet käytössä aina vuodesta 1960 lähtien. Tänäpäivänä noin 82% singaporelaisista asuu valtion vuokra-asunnoissa kun vuonna 1960 sitä teki vain 9%.

1964 Fraser Brunner suunnitteli Merlion symbolin Singaporen Matkailunedistämiskeskukselle. Merlion toimi keskuksen logona vuosina 1966-1997. Merlionilla on kalanruumis ja leijonan pää joka juontaa juurensa legendaan jonka mukaan prinssi Sang Nila Utama näki leijonan saapuessaan ensimmäistä kertaa Singaporeen ja nimesi saaren Leijona Kaupungiksi. Kalan ruumis taas kuvastaa satamakaupunkia. Kuuluisan vettä syöksevän Merlion patsaan on 1972 tehnyt taiteilija Lim Nang Seng.

9.8.1965 videoitiin Lee Kuan Yew:n lehdistötilaisuus jossa hän ilmoitti Singaporen eroamisesta Malesiasta. Singapore ja Malesia olivat yhdistyneet syyskuussa 1963, tätä pidettiin ainoana keinona irrottautua Britanniasta ja saavuttaa itsenäisyys sekä selvitä taloudellisesti. Yhteenliittymä toi kuitenkin mukanaan ongelmia ja oli hyvin riitaisa. Tämä johti lopulta rotumellakoihin heinäkuussa 1964.

1968 esiteltiin ranskalaisen muotisuunnittelija Pierre Balmainin kebaya sarong josta tuli Malaysia-Singapore Airlines (MSA) lentoyhtiön lentoemäntien virkapuku. Lentoyhtiön jakautuessa vuonna 1972, sarong jäi Singapore Airlines (SIA) lentoyhtiön virkapuvuksi. Virkapuku on edelleen käytössä. Nykyisin SIA lentää 63 kohteeseen 34 eri maassa.

1981 Singapore sai kansalliskukan kohottamaan kansallisylpeyttä ja kansallistuntoa. Kahden orkidean risteytys nimeltä Vanda Miss Joaquim sai nimensä Miss Agnes Joaquim mukaan kenen uskotaan vuonna 1893 luoneen risteytyksen. Singapore on ainoa valtio jonka kansalliskukka on risteytys. 

Moni ulkomaalainen tietää Singaporen maaksi jossa purukumi on kielletty. Todellisuudessa vuonna 1992 voimaantullut laki kieltää purukumin tuonnin, myynnin ja valmistuksen, muttei sen käyttöä. Lain tarpeellisuutta perusteltiin purukumin aiheuttamien toimintahäiriöiden lisääntymisellä MRT-junissa.

Singaporessa nenäliinapaketti ruokapaikan pöydällä kertoo pöydän olevan varattu. Tämä kirjoittamaton sääntö on ollut käytössä jo yli 10 vuotta, mutta kukaan ei osaa sanoa mistä se sai alkunsa. Toiset pitävät käytäntöä typeränä, toiset ylistävät sitä nerokkaana tapana varata pöytä siksi aikaa kun ruokailijat menevät hakemaan ruokansa ja pöytä on tyhjänä.

Otsalämpömittari on ikävä muisto ajasta jolloin SARS virus iski Singaporeen maaliskuussa 2003. Talous kärsi ihmisten pysytellessä kodeissaan ja ravintolat, kaupat sekä julkinen liikenne olivat paikkoja joita yritettiin välttää kaikin mahdollisin tavoin. Virukseen sairastui kaikkiaan 238 ihmistä joista 33 osalta se johti kuolemaan. Singapore julistettiin SARS vapaaksi alueeksi 30.5.2013.

Lähde: The SundayTimes, 17 marraskuuta 2013

 

Yksi Bencoolen alueen kiinalaisista pikkukaupoista

 

Perinteinen riksha Singapore Flyerin alakerran ravintolamaailmassa

 

Vanhaa singaporelaista tyyliä Duxton Hill alueella