Mökkitontillamme Savonlinnassa on käynyt melkoinen mylläkkä. Heti puolen yön jälkeen 30. heinäkuuta Asta-myrsky tuiversi läpi tontin äkäisenä jättäen jälkeensä kaatuneita puita ja pystyssä törröttäviä kantoja. Mökin portaat saivat pienen tällin mäntyvanhuksen kaaduttua jykevästi niiden päälle. Aitan kattoa nojaamaan päätynyt kuusi ei saanut kellahdukselleen voimaa eikä näin kaatuessaan rikkonut mitään. Autommekin säästyi täpärästi kolmen puun kaaduttua vajaan metrin päähän. Mutta eihän sillä väliä kuinka kauas ne kaatuivat kun eivät kerran osuneet. Naapureilla ei ollut aivan yhtä hyvä tuuri. Toisen naapurin auto jäi ikävästi kaatuneet puun alle ja toiselta rikkoutui rantasauna puun lävistettyä saunan katon.

Päivän valjettua ja silmiemme lopulta auettua lähdimme varovasti katselemaan maisemia. Luonnon voimaa tovin ihmeteltyämme ja naapureiden tilanteen kartoitettuamme jäimme odottelemaan pelastuslaitosta joka iltapäivällä pääsi kuin pääsikin paikalle. Töitä oli miehillä ollut runsaasti eikä urakka suinkaan päättynyt meidän tontillemme. Olivat aloittaneet työvuoronsa heti Astan ohitettua tienoot puoli yhden aikaan yöllä ja edelleen jatkoivat kello kaksi iltapäivällä. Yhtään negatiivista kommenttia tai äkäistä miestä ei porukasta löytynyt vaan kaikilla oli edelleen positiivinen mieli ja tomera työinto. Hattua täytyy nostaa suomalaiselle pelastuslaitokselle ja heidän ponnisteluilleen myrskyn jälkien korjaamisen yhteydessä.

Pelastuslaitoksen avattua kulkuväylät ja lähdettyä paikalta jäi meille vielä melkoinen raivaustyö tehtäväksi. Illan hämärtyessä ja lihasten kivistäessä jätimme tontin kuin taistelutantereeksi suunnaten anoppilaan evakkoon. Sillä seuraavana päivänä suunnitelmissa oli lähtö kohti Paraisia eikä mökillä toiminut sen enempää sähkö kuin vesikään. Jääkaapin antimetkin olivat päivän aikana ehtineet kypsyä ihan omia aikojaan eikä pesuvettä totutun mukaan tullut hanasta vaan saimme kirmata järveen peseytymään. Raivaustyömme jäi siis niille sijoilleen ja lähdimme kohti mukavuuksia.

Nyt jo Ruotsiin kotiuduttuamme olemme hieman huolestuneinakin katselleet uutisia vihaisemmasta Veerasta joka pyyhälsi samoilla seuduilla eilen. Asta kun kurvasi anoppilan ohi niin Veera iski täydellä voimalla suoraan heidän tontille. Pahaa jälkeä sai aikaan eikä henkilövanhingoiltakaan täysin säästytty. Onneksi ei kipua ja kosmeettisia haittoja vakavampaa kuitenkaan sattunut meidän lähipiiriin. Miten Veera kohteli mökkitonttiamme on meille vielä arvoitus. Sähköjä sinne ei oltu saatu ennen Veeran tuloa joten siltä osin ei mitään uutta. Toivottavasti tälläkään kerralla ei puut osuneet rakennuksiin vaan jättivät ne suosiollisesti rauhaan.

Yllä Asta-myrskyn jälkiä mökillämme.