Kasinoita ja pikkukujia

Macao-päivä päätti poikani vierailun. Latasimme sille päivälle hyvin ohjelmaa ja lähdimme matkaan aamutuimaan. Raja-asemalla olimme yhdeksän aikaan aamulla, mutta vasta reilun kahden tunnin ja kaksien rajamuodollisuuksien jälkeen olimme virallisesti Macaon maaperällä. Taisi kansallispäivän loma saada monet matkailijat liikkeelle.

Taksin löydettyämme ajelimme kohti valtavaa Venetian (http://www.venetianmacao.com/) kasino-hotelli-ostoskeskus-kompleksia jossa mm. kuuntelimme gondolilauttureiden kaunista tenoria ja söimme portugalilaisia herkkuja. Venetian kompleksin omistaa Las Vegas Sands jolla on Venetian niminen kasino-hotelli myös Las Vegasissa. Macaossa sijaitseva lomakeskus on rakennettu juuri tuon las vegasilaisen sisarkompleksin mukaisesti. Macaon Venetian on lattiapinta-alan (980 000 m²) mukaan maailman kuudenneksi suurin rakennus ja maailman suurin kasino. Ja täytyy tunnustaa, että tilaa riittää.

Pyhän Paavalin (Ruins of St. Paul's - Ruínas de São Paulo) kirkon raunioille (http://fi.wikipedia.org/wiki/Pyh%C3%A4n_Paavalin_kirkon_rauniot) osuimme samaan aikaan kiinalaisen leijonatanssiryhmän (http://en.wikipedia.org/wiki/Lion_dance) kanssa. Tämä Unescon maailmanperintökohde on nykyisin yksi Macaon suurimmista nähtävyyksistä, ei kylläkään kokonsa mukaan. Sillä kirkosta ei pystyssä ole kuin etuseinä ja valtavat portaat. Maan alta tosin löytyy lisää vanhoja rakennuksen osia. Ihmisiä paikalla on aina kasapäin ja näin kansallisloman aikaan tuntui raunioiden lähellä olevat kujat olevan yhtä vellovaa ihmismerta. Mahduimme silti mukaan, eikä ihmispaljous tuottanut stressiä tai tuskaa.

Perinteikkäässä Grand Lisboa (http://en.wikipedia.org/wiki/Grand_Lisboa) kasinossa ihmettelimme ihmisten tarvetta päästä eroon rahoistaan ja tuijotimme burleski-striptease esitystä keskellä päivää. En kyllä ymmärrä missä välissä nuo uhkapelurit ehtivät niitä vähäpukeisia tyttöjä katsella kun meitä ei-pelaavia näytti olevan paikalla todella vähän. Esityksen kohderyhmä kyllä oli selvä, miespuolisia esiintyjiä ei lavalla nähty kertaakaan.

Täyden turistipäivän, useiden nähtävyyksien, muutamien kasinoiden, monen ajetun taksikilometrin ja monen kävellyn kilometrin jälkeen oli aika saattaa poika lauttasatamaan ja kotimatkalle. Itse hyppäsin viimeisen kerran taksiin ja hurautin takaisin raja-asemalle palatakseni Manner-Kiinan puolelle. Tällä kertaa rajamuodollisuudet menivät nopeasti, käytin niihin kokonaisuudessaan noin 20 minuuttia.