Elban saari kesäkuussa 2013

Koska majailimme kohtuullisen ajomatkan päässä Elban saarelta, päätimme viettää yhden päivän kiertelemällä 20 km päässä rannikolta sijaitsevaa saarta. Matkaan lähdimme aikaisin ja Piombinon lauttarantaan saavuimme hyvissä ajoin ennen lounasta. Lipputiskillä meille selvisi, että seuraavan lautan lähtöön oli vain 20 minuuttia joten ajelimme suoraan kohti lauttaa ja pääsimme sisään jonottamatta. Jälkeemme lautalle ehtivät enää yksi moottoripyörä ja kaksi autoa. Sen jälkeen lautta oli täynnä. Tuuria kerrakseen.

Elban saarelta emme osanneet odottaa juurikaan mitään. Lähdimme matkaan avoimin mielin ja päätimme yrittää kiertää saarta mahdollisimman paljon. Poimimme matkaoppaiden avulla muutaman kohteen joiden mukaan valitsimme reittimme. Koska lauttasatama sijaitsee saaren suurimmassa kaupungissa Portoferraio:ssa ja tiesimme joutuvamme palaamaan sinne ennen lähtöä, päätimme jättää kaupunkiin tutustumisen viimeiseksi. Pelkäsimme muuten viettävämme suurimman osan päivästä tuossa kaupungissa ja niin menettävämme monta muuta kohdetta saarella. Päätös oli järkevä sillä saari osoittautui melkoiseksi aarreaitaksi.

Ensimmäinen kohteemme oli Napoleonin huvila aivan kaupungin lähistöllä. Huvila on hyvin säilynyt ja sitä on sekä remontoitu että lisärakennettu Napoleonin karattua 300 päiväsestä maastakarkoituksestaan helmikuussa 1815. Paikka on upeasti kukkulalla, kauniiden vuorten saartaessa sitä takaa ja meren avautuessa sen edessä. Talo ei ole mikään palatsi, mutta se on kaunis ja valtavan upealla paikalla. En tosin tiedä missä hänen 600 henkilökohtaista turvamiestänsä mahtoivat majailla sillä talon muutamaan makuuhuoneeseen ei isoa väkijoukkoa majoitettu.

Saarelaiset ovat ottaneet Napoleonin kuin omaksi pojakseen ja kertovat ylistäviä tarinoita maanpaossa eläneestä sankaristaan. Saarelta löytyy huvilan lisäksi mm. Napoleon museo, missä säilytetään joitakin Napoleonin vaatteita, kirjeitä, lippuja, valokuvia sekä kopiota hänen kuolinmaskistaan. Itse huvilallakin on kokoelma Napoleonin aikaista tavaraa tai hänen elämästään kertovia maalauksia. Edellisten lisäksi saarella on Napoleonin lähde josta hänelle tarinan mukaan haettiin vettä. Lähteelle suuntasimme mekin ja tuota vettä maistoimme. Hyväksi totesimme jonka olivat huomanneet myös paikalliset perustaessaan lähteen viereen juomavesipullottamon. Itse lähdettä sai käyttää maksutta ja sille oli lähes jonoa. Monet tulivat kanistereineen hakemaan vettä lähteestä.

Saarelta löytyi paljon muutakin kuin Napoleonin ajasta kertovia paikkoja. Saari on kuin valtava luonnonpuisto. Keskellä saarta kohoaa korkeita reheviä vuoria ja saaren rannat ovat kaikkea hohtavista hiekkarannoista jylhiin kalliojyrkänteisiin. Vesi saaren ympärillä hehkuu turkoosinsinisenä, pohjaan näkee helposti. Kylät vuoren rinteillä ovat idyllisiä ja asumatonta vuoristoa löytyy patikoitsijoiden tallattavaksi hehtaarikaupalla. Tiet ovat kapeita ja serpentiinimäisiä sekä kilpapyöräilijöiden suosiossa. Matkanteko saarella on verkkaista. Rantakaupungit ovat vilkkaita ja muistuttavat mitä tahansa etelän rantalomakohdetta, tosin iltaelämä saarella tuntuu oleva rauhaisampaa kuin pahimmissa nuorisokohteissa. Diskoja ja baareja ei rannoilla näy, kahviloita ja ravintoloita kylläkin.

Saarella saisi aikaa kulumaan pitkän loman verran ja vierailukohteita riittäisi vaikka jokaiselle päivälle. Välimatkat eivät ole pitkät, mutta teiden kapeus ja liikenne hidastavat etenemistä, eikä yksi päivä riitä saaren kunnolliseen kartoittamiseen. Ehdimme kuitenkin tutustua saaren monipuoliseen maastoon ja erilaisiin näköaloihin kiitettävästi. Nautimme niin vuoristokylistä, metsämaisemista kuin hiekkarannoista. Portoferraion linnoitukseen emme päässeet sisälle, mutta ulkoapäin pystyimme paikkaa kiertämään. Myös etelärannalla sijaitseva, meressä lähes kiinni oleva, järvi jäi näkemättä, ehkä sitten ensi kerralla.