It’s up to you, New York, New York

Yhtenä päivänä taapersimme muotikaupunginosasta (paljon kangaskauppoja ja muotihuoneita) kohti King Kongin tornia, Empire State Buildingia, joka myös muutamassa romanttisessa elokuvassa näyttäytyy. ESB yllätti meidät iloisesti, ei jonoa lipputiskille (sesonkiaikaan jonotusaika pahimmillaan muutaman tunnin), ei jonoa hisseihin, alemmalla näköalatasanteella ei ruuhkaa, kaiteen viereen pääsi joka seinustalla, jalustalliset kiikarit olivat lähes kaikki vapaita, ylemmällä näköalatasanteella saimme olla jotakuinkin kaksin osan aikaa vain vartija seuranamme. Suoritimme siis tämänkin nähtävyyden ennätysajassa vaikka omasta mielestämme tutkimme Manhattania tarkasti rakennus rakennukselta, etelästä länteen ja pohjoisen kautta itään. Järjestelmällisesti paikansimme China Townin (kiinalainen kaupunginosa), Little Italyn (italialainen kaupunginosa), rahamaailman keskuksen, Vapaudenpatsaan jne. Odottelimme kärsivällisesti auringon säteiden kohtaavan Chrysler Buildingin kromatun katon ja seurasimme keltaisen taksimassan liikkumista kohti etelää. Tarkkailimme lentokoneiden liikkeitä molempien lentokenttien ympärillä ja Brooklyn Bridgeä tuijotellessamme mietimme menemmekö sinne tällä käynnillä vai emme. Päätimme jättää avoimella korkealla sillalla vierailun väliin ja keskittyä lämpimämpiin nähtävyyksiin.

Niinpä suuntasimme kohti Public Librarya (Yleinen Kirjasto). Matalan, pilvenpiirtäjien puristuksessa olevan, juhlallisen rakennuksen edustalla meitä tervehti kaksi valtavaa leijonapatsasta ja niiden jälkeen portaita kivutessamme silmiimme osui sisäänkäyntiä reunustavat upeat moniportaiset, italialaistyyliset suihkulähteet kauniine naispatsaineen. Rakennus on koristeellinen niin ulkoa kuin sisältäkin. Puinen sisäkatto on kaikissa saleissa taidokkaasti koristeltu. Aula loistaa valkoista marmoria. Lukusalien tunnelma on yleisötietokoneista huolimatta arvokkaan ja hillityn perinteinen. Hyllyiltä löytyy historiallisia teoksia ja vanhoja huoneita on säästetty alkuperäisessä asussaan. Laajat tietokonesalit kuitenkin kertovat kirjaston olevan tiukasti kiinni nykyajassa ja kun silmäilee tietokoneiden käyttäjiä hieman tarkemmin, ei jää epäilystäkään millä vuosisadalla ollaan. Eräskin käyttäjä oli piiloutunut epäilyttävästi hupparinsa sisään ja täysin mustissa vaatteissaan näytti vähintään rikolliselta. Kuiskasin juuri miehelleni, että mitäköhän tuokin poika koneelta etsii kun nuorukainen nosti päänsä ja katsoi suoraan kohti. Kalpeat kaidat kasvot jotka oli sutattu vahvasti mustalla meikillä ja punertavat silmät mustan hupparin syvyyksissä pistivät hätkähtämään. Ajattelin päässeeni juuri elokuvaan. Kiireettömästi kirjastosta poistuttuamme ja ensimmäisiin liikennevaloihin päästyämme ilmestyi sama nuorukainen vierelleni kuin tyhjästä. Hän katsoi hupparinsa syvyyksistä terävästi silmiini ja kysyi onko tuo kirjasto ainoa tällä kadulla. Siinä kohtaa taisi sydän lyödä pari ylimääräistä kertaa, mutta ensimmäisen tyhjän henkäyksen jälkeen vastasin kohteliaasti olevani muualta ja olevani tietämätön kaupungin kirjastoista. Vihreiden valojen vaihtuessa jalankulkijoille katosi nuorukainen yhtä taitavasti kuin oli ilmestynytkin, enkä häntä tuon jälkeen nähnyt, toivottavasti ei hänkään minua.