Alkuviikko meni pilvessä, mutta loppuviikkoa kohti alkoi kirkastua. Niinpä puolet ajasta pääsimme laskemaan auringonpaisteessa ja kirpeässä pakkassäässä. Mieheni kanssa emme lähteneet rinteiden ulkopuolelle vaan kurvailimme hoidetulla rinnealueella koko viikon. Molemmat poikamme sen sijaan kiipeilivät pitkin koskemattomia rinteitä hakien hyviä laskuja. Tyttärenperhe keskittyi harjoitteluun sillä sekä tyttären mies että vanhempi poika olivat laudalla vasta toista talvea. Vanhempi tyttärenpoika harjoitteli itsensä uuvuksiin päivä toisensa jälkeen. Sinnikäs nuorimies ei millään malttanut hellittää vaan rinteeseen oli päästävä aina uudelleen. Toki määrätietoisuus tuotti myös tulosta. Harjoitusmäet jyrkkenivät päivä päivältä ja kahden päivän jälkeen Wille käytti jo nappihissiä omin voimin. Rinteessä tapahtui myös kehitystä ja laudan hallinta tuli varmemmaksi. Loppuviikolla piti hyppyreitäkin rakentaa kaksi peräkkäin kun yksi ei enää riittänyt. Ja aikuisten rinteessä oli laskettava muiden mukana. Hänet nimitettiin epävirallisesti Åren kaikkien aikojen nuorimmaksi lumilautailijaksi nyt 3,5 vuoden iässä vaikka hän laski mäkeä jo vuosi sitten, myös Åressa. Nuorempi tyttärenpoika Leon joutui tyytymään kypärän ja laskettelulasien pitämiseen. Laudalle hän pääsee ensi talvena, samanikäisenä kuin Willekin aloitti.

Laskettelupäivien päätteeksi oli mukava päästä lauteiden lämpöön lihaksia rentouttamaan ja yhteisen päivällispöydän ääreen syömään. Olemme löytäneet ihanan mökin Tegefjällin alueelta rinteiden vierestä jossa on tilaa koko perheellemme. Mökki on ns. ski-in – ski-out eli sieltä pääsee ovelta suoraan laskemalla rinteisiin ja rinteistä pääsee laskemaan suoraan mökin ovelle. Kauppaan ja muihin palveluihin onkin sitten pidempi matka. Korkealla rinteellä sijaitsevasta mökistä pitää ensin laskeutua kiemurtelevaa tietä pitkin ala-asemalle josta on matkaa Åren keskustaan n.5km ja Duvedin keskustaan n.3km. Duved ja Tegefjäll ovat saman hissisysteemin piirissä joten laskettelemalla pääsee Duvediin päiväaikaan autoa tehokkaammin. Åren rinteille sen sijaan pitää matkustaa suksibussilla jonka palvelut kuuluvat hissilipun hintaan. Mutta pääsääntöisesti Tegefjällin rinteet ovat paremmassa kunnossa ja hissijonot lyhyempiä.

Otettuani mukaan myös uudet murtomaasukseni, piti niitä tietysti lähteä ulkoiluttamaan. Pahaksi onneksi lämpötila oli siinä vaiheessa noussut reilusti ja pitovoide muuttunut luistoksi joten alamäet meni vauhdilla, mutta nousut olivat tuskaa. Valitsin suosiolla lyhyimmän lenkin ja palasin tuskastuneena mökille. Duvedin valaistu latuverkosto oli monipuolinen ja hyvin hoidettu, mutta myös vaativa eli tasaista lykkimistä ei löytynyt mistään. Niinpä nuo nousut veivät hiihtämisestä ilon ja paluu mökille oli järkevämpää kuin ladulla taistelu. Kävin myös muutamaan otteeseen palauttavalla rinnekävelyllä eli pakkasin nuoremman tyttärenpojan rattaisiin ja lähdin tietä pitkin kohti ala-asemaa. Ensin takakenossa laskeuduttuani ja sen jälkeen etukenossa kiivettyäni oli maitohapot tehokkaasti tasoitettu hikisessä kropassa, mutta mieli oli mitä parhain ja tunne mahtava. Puhtaassa ilmassa, raikkaassa säässä ulkoilu on ihan parhainta.

 

007%20%282%29-normal.jpg

Matkanteko oli hauskaa kun välillä sai pitää taukoja (Vildmarkscafeet, Åsarna)

 

009%20%282%29-normal.jpg

Puolimatkan majapaikassa pääsi ratsastamaan (Mora)

 

IMG_2722-normal.jpg

Åren nuorin lumilautailija

 

001%20%282%29-normal.jpg

Pikkuveli harjoittelee vasta kypärän ja lasien kanssa

 

IMG_2735-normal.jpg

Isoveli isojen mäessä mummin kanssa

 

001%20%284%29-normal.jpg

Ja mummi vauhdissa

()