Reilu viikko Ruotsissa ja aika tuntui juoksevan hurjaa vauhtia koko tuon ajan. Niin, ettei tänne blogiin ehtinyt ollenkaan. Tyttärenpoikia tuli nähtyä paljon vaikka mummin mielestä vieläkin enemmän olisi voinut nähdä. No, olivat meillä yötä useampaan otteeseen ja vanhempi vielä nuorempaakin enemmän. Hyvä niin. Poikien kanssa touhuamisen lisäksi ehdin hoitaa firmani tilinpäätöksen, käydä hammaslääkärissä ja kampaajalla sekä tehdä välttämättömiä hankintoja tänne Kiinaan tuotavaksi. Nyt on taas vitamiinipurkit ojennuksessa, rasvoja omiksi tarpeiksi, shampoot riittävät jouluun, uusi kenkälusikka roikkuu oven vieressä ja talouspaperirulla seisoo telineessä. Eivätkä hankinnat siihen loppuneet vaan lisäksi pakkanen on täynnä ruisleipää, ruispuuroainekset riittävät monta viikkoa ja onpa muutama suklaalevykin jääkaapissa jäähyllä. Mukaan pakkasin myös toppatakin vaikka täällä lämpötilat heiluvat vielä +26-30 asteen välillä. Ajattelin enemmän seuraavaa kotimatkaa jolloin takkia kaivannee jo Helsingin kentällä konetta vaihtaessa. Josta tulikin mieleeni paluumatkan mutkikkuus. Helsingistä Hong Kongiin ollut lentoni oli noin 8h myöhässä joka aiheutti lumipalloefektin sillä seurauksella, että en pelkästään viettänyt yötä Helsingin lentokenttähotellissa vaan jouduin yöpymään myös Hong Kongissa lentokenttähotellissa. Sillä jatkoyhteyttä kentältä ei enää koneen laskeutumisen jälkeen järkevästi ollut vaan parempi oli nukkua muutama tunti ja jatkaa uusin silmin seuraavana aamuna matkaa. Helsingissä ehdin nukkua 5 tuntia, mutta Hong Kongissa peräti 7. Sillä itselleni suosiollisesti päätin ottaa kohtuullisen jatkoyhteyden, enkä edes yrittänyt sitä ensimmäistä mahdollista joka olisi antanut nukkuma-aikaa vain 4-5 tuntia. Ehkä sitä vanhemmiten oppii.