Hiihtolomaa vietimme perinteisesti Åressa viikolla 7. Tällä kertaa lähdimme mieheni ja tyttärenpoikien (2v ja 4v) kanssa matkaan autoillen. Kurvailimme ensimmäiset 400km matkamme puoliväliin eli Moraan, jonne pysähdyimme nauttimaan hotellin puhtaista lakanoista. Ennen päivällistä ja lakanoiden väliin kömpimistä ennätimme testata hotellin kylpyläosaston joka lapsilta sai kiistämättömän hyväksynnän. Kylpyläosaston uima-allas ei ollut suuren suuri, mutta hyvin sinne mahtui sekä aikuisia että ilosta polskivia lapsia. Yhtään nyrpeää naamaa ei näkynyt vaikka välillä tuntuikin olevan hankalaa muistaa seinällä olevan taulun osoittama altaaseen hyppimiskielto.

Hotellin terveellisen ja runsaan aamupalan ovat panneet merkille myös paikallisen pelastuslaitoksen henkilökunta sillä sekä viime vuonna että tänä vuonna aamiaista kanssamme söi niin palomiehiä kuin ambulanssihenkilökuntaakin. Tällä kertaa jäi ambulanssihenkilökunnan aamiainen hieman kesken hälytyksen yllätettyä syöjät. Ensin kiirehti liikkeelle toinen ambulanssi miehistöineen ja melkein välittömästi perässä hälytti toisenkin ambulanssimiehistön puhelin.

Me poistuimme rauhallisesti ja jatkoimme vatsat täynnä matkaa kohti lumisempia maisemia. Odotus palkittiin ja pian Moran jälkeen alkoi tietä peittää kaunis lumikerros. Åressa olimme hyvissä ajoin ja malttamattomat pikkupojat eivät olisi millään jaksaneet odottaa mäkeen pääsyä seuraavaan päivään saakka. Sovussa kuitenkin selvittiin ja seuraavan aamun jälkeen mäkeen riennettiin päivittäin heti aamupalan jälkeen.

Vanhempi tyttärenpoika olisi suorastaan asunut mäessä. Häneltä ei tuntunut virta loppuvan kesken millään vaikka iltaisin sammuikin kuin saunalyhty ja välillä valitteli kuinka jaloissa on kovasti kasvukipuja. Yritimme selittää kipujen syynä olevan runsaan lumilautailun, mutta hänen mielestään hän vain otti lomallamme kovan kasvuspurtin. Mikäs siinä.

Aloitettuamme lomamme pienellä porukalla, mieheni ja tyttärenpoikien kanssa, vahvistui kokoonpanomme ensin vanhimmalla pojalla ja lopuksi vielä tyttärellä. Vain nuorin poika ei päässyt tänä vuonna nauttimaan lumista, hänellä siinsi silmissä lämpimämmät maisemat ja kuukauden reppuloma Thaimaassa.

Me muut sahasimme rinteitä leudossa säässä, jalkamme maitohapoille. Vanhempi tyttärenpoika oppi laskemaan niin hyvin, että hän pysyi mukana aikuistenrinteissä ja jopa metsäreitillä. Nuorempi tyytyi vielä nauttimaan lastenrinteiden loivista laskuista, huutaen innoissaan ”roligt, roligt” eli ”hauskaa, hauskaa” joka kerran lähettäessäni hänet lumilaudalla kohti vaaria.

Iltaisin hissien sulkeuduttua, kokoonnuimme mökille yhteisen ruokapöydän ääreen. Saunaa lämmiteltiin harvakseltaan, mutta sohvalla rentouduttiin pikkupoikien siirryttyä unten maille. Åren kylällä käytiin haistelemassa ruotsalaisen alppikylän tunnelmaa ja Duvedin kylän urheilukaupasta kävin taas tekemässä ihania löytöjä. Isommat miehet ehtivät testata Audin uusimpia malleja jääradalla ja pienemmät rakensivat lumiukon. Åren huipulle emme nousseet tänä vuonna ollenkaan vaikka huippu onkin lähellä sydäntämme, onhan se paikka jossa aikanaan pappi meidät avioliittoon siunasi. Olimme ensimmäinen pari joka koskaan huipulla talviaikaan oli vihitty. En tiedä onko kukaan uskaltanut jälkeemme tehdä vastaavaa.

Harmiksi ei Länsi-Ruotsissa ollut tänä vuonna juurikaan lunta joten loman lisäksi ei pikkupojat päässeet tänä vuonna lumilautailua harjoittelemaan. Ensi vuonna sitten taas.

 

014v-normal.jpg

Tyttärenpojat leikkimässä taukopaikalla ennen Moraa

 

068v-normal.jpg

Värdshuset Knoppegården on jo tutuksi tullut taukopaikka Moran ja Åren välillä. Hyvää kotitekoista ruokaa ja ihana vanha miljöö.

 

001-normal.jpg

Tegefjällin maisemaa

 

004-normal.jpg

Tegeliften on uusittu ja istumaan mahtuu nyt neljä, myös rinteitä on levennetty

 

001-normal.jpg

Näkymä Tegeliftenin yläasemalta kohti Åren huippua

 

009-normal.jpg

Åren aamu ei vielä sarasta

 

006v-normal.jpg

Paluumatkalla ei kelit suosineet, ennen Moraa mentiin tällä näkyvyydellä ja seuraavana päivänä Moran jälkeen vesisateessa