Mieheni vieraillessa luonani Kiinassa, kävimme katsomassa miltä näyttää kiinalainen eläinpuisto. Olin varautunut apaattisiin eläimiin ja sydäntä raastaviin elinoloihin. Oikeastaan mietin koko eläintarhavierailua koska mitä useampi siellä käy, vaikka vaan uteliaisuudesta, tarkoittaa se heille lisää pääsylipputuloja/kiinnostusta ja tulevaisuudessa useampia vangittuja eläimiä ahtaissa huonokuntoisissa eläintarhoissa. No, mentiin kumminkin.

Ensimmäisenä edessämme keikkuivat simpanssit. Ihan kohtuullinen alue oli heille järjestetty, mutta kukaan ei vahtinut mitä ihmiset heittivät simpansseille huvituksiksi. Aitauksessa oli ruoantähteitä, ruokapapereita, tyhjiä pulloja, tupakka-askeja ja vaikka mitä muuta sinne kuulumatonta. Niillä simpanssit sitten leikkivät ja se oli katsojista kovin hauskaa.

Myös seuraavassa kohteessa, gibbonien häkin ulkopuolella, saivat ihmiset aivan rauhassa touhuta omiaan. Sekä ihmiset että gibbonit tiesivät selvästi leikin juonen. Ensin muovinen limsapullo ojennettiin gibbonille aidan läpi, katonrajasta, kohdasta jossa oli juuri sen verran isompi reikä, että siitä tuo pullo mahtui sisälle. Sitten suuri huvi oli seurata ja filmata kun pieni apina ensin avasi pullon ja sen jälkeen joi siitä makeaa hiilihappoista juomaa. Jatkoimme matkaa.

Leijonat, puumat, jaguaarit ja tiikerit näyttivät olevan häkeissä joissa ei paljon virikkeitä löytynyt. Sen sijaan löytyi betonia, kiveä ja kaltereita, rapistuneita seiniä. Lisäksi löytyi pieni takapiha jota kaikki käyttivät vuorotellen, toisten sillä välillä kiertäessä ahkerasti ympyrää pienissä ahtaissa betonikopeissaan.

Virtahepo näytti rauhalliselta. Vain pää pilkotti likaisen vedenpinnan yläpuolella, ison eläimen vilvoitellessa lammessa.

Sitten pääsimme alueelle jossa vierailijat saivat olla estoitta pääosassa, kultakalapuutarhaan. Nimensä mukaisesti oli alueella lampia ja puroja joissa ui kauniita kultakaloja, mutta alueella oli myös muutama lasten kahluuallas joissa oli kohtuullisesti tungosta ja meteliä. Ihmiset olivat selvästi tulleet sinne viettämään päivää pyyheliinoineen, eväsreppuineen ja uimapukuineen. Lapset polskivat osittain alasti samassa altaassa jossa isot miehet ja naiset uittivat likaisia jalkojaan. Vettä oli aikuisia hieman nilkan yläpuolelle ja voisin arvata, ettei sitä aivan viikoittain vaihdeta. Hauskaa oli kuitenkin kaikilla.

Lintupuistossa istuskeli apaattisia emuja ja muita australialaisia lajeja (kuvassa Cassowarie) tuijotellen tulevaisuuteen. Monet olivat siirtyneet kuumaa pakoon sisätiloihin joihin ei vierailijat päässeet katsomaan, mutta muutama patsasteli pihalla.

Elefantit ja kirahvit olivat myös jossakin auringonsuojassa. Me näimme pelkästään heidän rähjäisennäköiset bunkkerit ja pienet ulkoilutilat. Lisäsimme vauhtia, alkoi olla lämmin.

Pääsimme flamingolammelle joka näytti viihtyisältä ja kohtuullisen kokoiselta. Linnut olivat lammessa ilman häkkiä ja näyttivät käyskentelevän rauhallisesti. Lammessa ei hämmästyttävästi näkynyt juurikaan roskia, eivätkä ihmiset yrittäneet saada lintujen huomiota huutamalla tai muulla tavalla häiritsemällä. Tätä huutelua tai häkkien hakkaamista suoritettiin niin apinoiden, petoeläinten kuin matelijoidenkin elintiloissa. Ei sentään täällä.

Sarvikuonot olivat aitauksessa jonka kestävyyttä itse hieman epäilin. Heidän ympärillään oli matalia paaluja joiden tarkoituksena oli estää noita valtavia muskelikasoja keräämästä vauhtia ja rynnimästä aitauksesta ulos. Minusta paalut näyttivät heppoisilta ja niiden väliin oli jätetty kohtuullinen kiitorata vauhdinottoon. Onneksi oli kuuma ja eläinmaailman kehonrakentajat jaksoivat vain seisoskella odotellen lounastaan.

Pandahäkki oli ainut jonka olisin mielelläni halunnut nähdä, onhan panda Kiinan kansalliseläin enkä juuri ole pandoja luonnossa nähnyt. Enpä nähnyt nytkään. Olivat kaikki mustavalkoiset karvapallot sisällä, iltapäivän aurinkoa piilossa. Joten jatkettiin taas matkaa.

Viimeisenä vaelsimme läpi matelijatalojen joissa oli muutama käärme, useita krokotiileja sekä alligaattoreita. Yksi valtava krokotiili näytti kun sitä olisi ylen syötetty monta vuotta tai sitten se oli edellisellä lounaalla ahmaissut eläintenhoitajan vatsaansa. Nyt se ei jaksanut silmiään liikuttaa ja ruhon koosta päätellen sen pienet jalat eivät kyenneet sitä paikasta toiseen siirtämään. Siinä se sitten rehotti kaiken kansan pällisteltävänä.

Delfinaarioon emme menneet, ehkä sitten toisella kerralla tai ei koskaan. Aika näyttää.

 

A%20Apina-normal.jpg

Paviaani

 

A%20Valkoinen%20tiikeri-normal.jpg

Valkoinen tiikeri

 

A%20Lastenallas-normal.jpg

Kahluuallas

 

A%20Emu-normal.jpg

Emu

 

A%20Australialainen%20Cassowarie-normal.

Cassowarie

 

A%20Flamingot-normal.jpg

Flamingot

 

A%20Sarvikuono-normal.jpg

Sarvikuono