Ajelimme ensin Bengtsforsiin jossa tutustuin mm. korkealle kaupungin ylle kohoavalla kukkulalla sijaitsevaan perinnekylään. Kylän raitit olivat autiot, turistit eivät vielä olleet löytäneet paikalle. Asia ei toki minua haitannut, sain rauhassa lompsia pitkin kylää. Huoltorakennuksen siisti naistenhuone helpotti hädässä ja kukkulalta avautui huikea näkymä yli pienen kaupungin. Kaunista Itäsuomalaisen tyylistä järvi-metsämaisemaa kumpuilevassa maastossa.

Jättiluolat kaupungin ulkopuolella kirkasvetisen pikkujoen rannalla ovat kuin salainen aarre. Veden syövyttämät jyrkät kalliot olivat muotoutuneet tuhansien vuosien aikana valtaviksi laavuiksi joiden suojaan olisi voinut rakentaa ihania majoja, esityslavoja tai jopa kirkon alttareita. Tyhjyyttä ammottivat täälläkin metsäpolut ja läheinen kahvila avataan sesongille vasta ensi viikolla.

Seuraavana vuorossa oli Norjan rajan pinnassa oleva Strömstad. Kaunis rantakaupunki pikkuisine katuineen, monine kahviloineen ja ravintoloineen sekä idyllisine satama-alueineen. Saavuttuamme sopivasti päivällisen aikaan suunnistimme merenrantaan Rökeriet i Strömstad (dnn.rokerietistromstad.se/) nimiseen ravintolaan. Tarjolla oli tuoreita hyvin valmistettuja merenantimia. Söimme sekä ”småplock”-lajitelman että suuren äyriäislautasen, kyytipoikana valkkaria. Strömstadin kävijöille, suosittelen.

Perinnekylän autio raitti

Kukat olivat tuoreita eli turisteja odoteltiin

Bengtsforsin maisemia