Lensin Hong Kongista Souliin reilussa kolmessa tunnissa Korean Air isolla jumbolla joka oli täynnä matkustajia. Otin heti lennolla tuntumaa matkakohteeseen valitsemalla ruoaksi korealaisen Bibimbap aterian. Ilmeisesti turistit eivät sitä normaalisti tee, sillä lentoemäntä oli kovasti kysyvän näköinen valintani ilmoittaessani. Lisäksi sain kirjallisen ohjeen miten ateria valmistellaan ja syödään. Ateriaan kuuluu yksi isompi syvälautanen jossa valmiiksi joitain aineksia. Tuohon kulhoon lisätään pieni kipollinen keitettyä riisiä jonka jälkeen sekaan puristetaan korealaista pippuritahnaa nimeltä gochujang. Tulisuuden voi itse säädellä pippuritahnan määrällä, 2/3 tuubia ei vielä ollut ollenkaan tulinen minun makuuni. Lopuksi lisätään sekaan annos seesamiöljyä ja sitten vaan kaikki ainekset mahdollisimman sekaisin. Tätä pyttipannua sitten nautitaan erilaisten kimchien tai muiden lisukkeiden kanssa. Voin suositella, oli hyvää.

Päästyäni Soulin kentälle etsin ensimmäisenä naisten vessan ja olin aivan ällikällä lyöty. Vessa oli siisti, kiiltävä, avara, valoisa, siellä oli isot peilit ja kukkaistutuksia. Melkein kuin olisi mennyt kylpylään. Kiinan rähjäisyyteen tottuneena olin niin iloinen, etten saanut hymyä suultani edes yrittämällä. Vielä kun keskustaan ja hotellille vienyt edullinen yleinen KAL lentobussi osoittautui melkein limusiiniksi, nojatuoliin verrattavissa olevine istuimineen, olin myyty tälle maalle. Gangnamin kaupunginosassa sijaitseva hotellini Ritz Carlton ei aivan yltänyt minun hotellieni top10 ryhmään vanhoine voimakkaasti tuoksutettuine kokolattiamattoineen ja kapeine käytävineen sekä hieman väsähtäneine huoneineen joista lisäksi puuttui kokovartalopeili. Mutta huono hotelli ei ollut vaan huone oli tilava ja yleiset tilat loistokkaat, palvelu tehokasta ja ystävällistä. Runsas monipuolinen ja tuoreelta maistunut aamiainen tuorepuristettuine mehuineen (join porkkanamehua joka aamu) ja vastatehtyine munakokkeleineen piti huolen hyvästä aamun aloituksesta. Positiivista oli myös sänkyjen petivaatteet jotka olivat pehmeitä ja tuoksuvia, patjat olivat juuri sopivat, tyynyt ihanan pehmeät ja niitä oli riittävästi.

Ensimmäisenä iltana tapasin työkontaktin läheisessä olutkuppilassa, kadulla jossa oli olutkuppiloita vieri vieressä. Ovat kuulemma soulilaisten suosiossa, juovat siellä olutta ja syövät kanankoipia kuten Amerikassa. Hänen mielestään tosin tapa oli kovasti soulilainen.

Seuraavana aamuna saapuivat matkaseurani eli loppuryhmä Ruotsista ja suunnistimme ensimmäiseksi vierailulle Hyundain paikalliseen myyntikonttoriin. Siellä saimme kuulla mm. vuosittaisen uusien autojen myynnin Koreassa olevan 1.550.000 autoa josta Hyundain osuus on 40%, KIAn 32%, GMn 8%, Renaultin 7% ja Ssangyong:n 7%. Saimme samalla vierailulla koeistua vain kolme päivää aiemmin markkinoille tullutta Sonatan uutta mallia. Lisäksi pääsimme testaamaan miltä tuntuisi matkustaa Hermesin muotitalon koristelemalla Equus limusiinilla. Etuvetoinen Equus on varustettu 429 hevosvoimaisella 5.0L V8 moottorilla, siinä on 8 vaihdetta ja parkkikamerat joka kulmassa. Amerikassa tuollaisen perushinta lähtee noin 68.000USD, Hermesin koristelema malli ei tosin ollut myynnissä eikä hintakyselyyn saanut mitään vastausta.

Illalla teimme kaupunkikierroksen bussilla. Kierros antoi melko kattavan kuvan Soulista ja sen nähtävyyksistä. Tämän jälkeen tiesin mitä yritän nähdä noina arvokkaina ohjelmasta vapaina tunteina. Bussikierroksen päätteeksi menimme vielä iltakävelylle Insadong alueelle. Löysimme yhdeltä kapealta sivukujalta erittäin korealaisen näköisen ravintolan ja astelimme surutta sisään. Yhteisen kielen puutuessa yritimme tilata mitä tarjoilija suosittelee. Saimme pöydän täyteen erilaisia pikkupaloja, seassa myös kimchiä eli marinoitua ja tulisesti maustettua kiinankaalia. Kippoja ja kuppeja oli pöydässä lukuisia ja jokaisessa jotain pientä, varsin herkullista ja erittäin korealaista syötävää. Pääruokana oli osteripiiras ja kevätsipuli munakas. Juotavaksi emäntä tarjosi olutta. Me olimme tyytyväisiä ja saimme nauttia korealaisuudesta aidoimmillaan. Päivällisen jälkeen päätimme hieman sulatella kaloreita pienellä kävelyllä, mutta löysimmekin jälkiruokapaikan. Pieni putiikki kävelykadun varressa valmisti isoja onttoja juustonaksuja joiden sisään pursotettiin jäätelöä. Pitihän sitä maistaa ja olihan se hyvää, vaikkei ensimmäisenä itselle tulisi mieleen syödä jäätelöä ja juustonaksuja samaan aikaan.

 

060v-normal.jpg

Luksusauto Equus Hermes kuosissa

 

069v-normal.jpg

Näin tyytyväiseltä näyttää Equus:n takapenkillä

 

104v-normal.jpg

Ravintoloiden valloittama sivukuja josta mekin päivällispaikan löysimme - Insadong

 

116v-normal.jpg

Tästä aloitettiin eli alkupalat pöydässä

 

111v-normal.jpg

Yksi n-kirjain lisää ja olisimme saaneet täydennystä kuivaan huumoriimme. Lasini mahdollisti tarkan alkoholinkäytön seurannan.

 

122v-normal.jpg

Insadong illalla

 

126v-normal.jpg

Ravintolan sisäänkäynti - Insadong

 

130v-normal.jpg

Jälkiruokajäätelö, toisessa päässä vaniljaa ja toisessa suklaata