Eilen ajellessamme Tukholmaan näimme matkalla myrskyn myllerrystä. Yhdessä kohdassa poliisiauto seisoi vilkut päällä vinottain toisella kaistalla kun iso puu oli kaatunut koko kaistan leveydeltä poikki tien. Me onneksi pääsimme turvallisesti satamaan eikä laivakaan yöllä keinunut niin paljoa, että olisin tuohon herännyt. Mieheni tosin sanoi heränneensä kun koko mies oli liikkunut sängyllä viisi senttiä edestakaisin pitkittäissuunnassa. No, minä tunnetusti en helpolla merisairaaksi tule.

Aikaisin aamulla olimme perillä Turun satamassa. Silmät vielä puoliummessa istahdin auton rattiin. Satamassa meitä vastassa oli 6 tullin edustajaa sekä huumekoira. Mahtoivatko olleet jonkun vihjeen perässä kun maanantaiaamulla satamassa kyykkivät vaikkei laivalla ollut edes runsaasti autoja. Tiedä häntä, ei ainakaan meidän automme kohdalla koira innostunut.

Matkalla Tampereelle poikkesimme viemässä kynttilät isoäitini ja isoisieni haudoille. Kylmä tuuli oli jähmettää meidät hautausmaan portilla heti autosta nousun jälkeen. Oli vedettävä lämmintä päälle useampi kerros.

Työpäivän jälkeen nautimme päivällisen Rosendahlin kelvollisessa ravintolassa jossa joko kokki on vaihtunut parempaan tai saanut lisäkoulutusta. Ruoka on nykyisellään jopa hyvää, eikä pelkästään syötävää.