Täällä taas arki etenee omalla painollaan. Uusi apulainen aloitti tiistaina heti palattuani ja nyt taisin lopultakin iskeä kultasuoneen. Hommat luistaa eikä uusien opettelu vie järjetöntä aikaa. Hänelle uskaltaa jättää pyykit pestäviksi eikä kaikki mene hänen käsittelyssään rikki. Hän myös osaa lukea vaatteiden hoitomerkkejä, eikä silitä jos merkki sen kieltää. Ja osaapa myös ottaa omat eväät mukaansa sekä tulla sovittuun aikaan. Vallan mainiota. Mutta uusi kuljettaja on vielä hakusessa ja PT loukkasi sormensa sillä seurauksella, että joutui operoitavaksi sekä sairaslomalle. Kuntoiluhommat hänen ohjauksessaan pääsevät näillä näkymin jatkumaan vasta ensi viikolla. Tällä viikolla siis rehkin keskenäni. Ja jottei totuus unohtuisi, niin remonttiryhmä tulee taas huomenna keikalle. Vaihdetaan keittiön taso, tiskiallas ja hana, korjaillaan paria seinää ja sovitaan koska pääsevät vaihtamaan työhuoneen parketin. Näillä mennään.