Kun lukee miten joulunaikaa on aikanaan vietetty ja mikä merkitys sillä on ollut, ihmettelee mistä tämä nykyinen lahjahysteria oikein juontaa juurensa. Vaikka eipä sitä tarvi paljoa ihmetellä kun mainoksia katselee. Kauppiaathan sen meille on syöttänyt. Uskotellaan, että joka joulu on saatava enemmän lahjoja kuin edellisellä kerralla. Ja joka joulu lanseerataan tuhansittain uutta rihkamaa markkinoille ihmisten ostettaviksi. Tosin lahjoja on osattu antaa ennenkin, mutta uskoakseni pienemmässä ja järkevämmässä määrin.

Vuoden vaihtumisen juhla on ollut kaikkien kansojen keskuudessa uhrijuhla, jotta jumalat antaisivat uutena vuotena entistä parempia satoja ja hyvää riistaonnea. Myös hyville ystäville annettiin lahjoja. Näin tekivät myös muinaiset suomalaiset. Viettäessään vuoden kääntymisen juhlaa, he vaihtoivat keskenään uhrilahjoja ja hyvän vuodentulon toivotuksia. Tapa on siirtynyt sellaisenaan jouluun. Kristinuskon mukaan joululahjaperinne on syntynyt Itämään tietäjien vastasyntyneelle Jeesus-lapselle tuomien lahjojen myötä.

Jo keskiajalla ihmiset antoivat toisilleen lahjoja joulun aikaan, mutta nykyaikainen lahjatapa saavutti Skandinavian melko myöhään, vasta 1700-luvulla. Perhepiirissä lahjoja alettiin ensin antaa kartanoissa ja pappiloissa ja niistä tapa levisi talonpoikaiskulttuuriin. Aluksi kaikki lahjat valmistettiin itse, mutta 1900-luvun alussa lahjoja alettiin myös ostaa kaupoista.

Kristikunnan piirissä on joulukuun 25. päivää vietetty Kristuksen syntymäjuhlana 300-luvulta lähtien. Jeesuksen syntymää ei Uuden Testamentin perusteella kuitenkaan voi ajoittaa millekään määräpäivälle. Syntymävuosikin poikkeaa muutamalla vuodella ajanlaskumme nollapisteeksi valitusta Jeesuksen syntymästä. Kirkko halusi joka tapauksessa ajoittaa joulun lähelle talvipäivänseisausta, koska sillä haluttiin korvata vanha roomalainen voittamattoman auringon juhla.

Jouluruokien valmistusta