Aurinkoinen ihana sää helli meitä tutustuessamme Luccan vanhaan kaupunkiin. Reilun 85.000 asukkaan kaupungin ydin on renessanssin aikaisten muurien ympäröimä idyllinen sokkelo. Sokkeloisilla kujilla ja kapeilla kaduilla viihtyivät kävelijät, pyöräilijät, vespat, mopot ja välillä myös sekaan ahtautuneet autot. Turisteja pyöri keskustassa lukuisia vaikka ruuhkaisimman sesongin aikaista tungosta emme joutuneetkaan kokemaan vaan pääsimme paikkaan kuin paikkaan pidemmittä jonoitta.

Luccan ovat aikoinaan perustaneet jo etruskit joten historiaa riittää pitkälle ennen ajanlaskumme alkua. 1800-luvun alussa Napoleon valloitti kaupungin ja asetti siskonsa, Elisa Bonaparte Baciocchi:n, sekä kaupungin että lähialueiden hallitsijaksi eli Etrurian kuningattareksi. 1815 vaihtui valta ja vuonna 1847 Lucca menetti itsehallintonsa. Siitä tuli ensin osa Toscanaa sekä myöhemmin osa Italiaa. Nykyisin paikka on suosittu turistikohde ja heinä-elokuussa tupaten täynnä ihmisiä.

Kaupungissa vierailleiden tähtien, kuten Danten ja Napoleonin lisäksi, siellä on myös syntynyt kuuluisuuksia, joista kansainvälisesti ehkä maineikkain on oopperasäveltäjä Giacomo Puccini. Hänen synnyinkotinsa on nykyään museona ja vaikka se näyttää tilavalta korkeakattoiselta kerrostaloasunnolta monine huoneineen ja erillisine keittiöineen sekä varastoineen, tuli Puccini sen aikaisen arvoasteikon mukaan vaatimattomista oloista. Hän ei siis ollut aatelistoa eikä rikasta porvaristoa vaan hänen isänsä oli kanttori. Säveltäjiä ja kanttoreita löytyy hänen sukupuustaan useitakin. Sukupuusta löytyy myös hämmästyttävä tieto 1600-luvulta. Kahta peräkkäistä sukupolvea oli jatkamassa vain yhdet suvunjatkajat vaikka lapsia molemmissa sukupolvissa oli syntynyt melkein kymmenen. Kaikki muut lapset olivat kuolleet joko syntyessään tai alle vuoden ikäisinä. Tämä kertoo karua kieltään sen aikaisista oloista.

Vaellellessamme ympäri keskustaa, ilmestyi eteemme yllättäen kidutusmuseo. Mielenkiinnosta astuimme sisään tutkimaan mitä moinen museo sisällään pitää. Innostus katosi pian, aloimme hiljentyä sekä vakavoitua. Puistatukset kävivät läpi kehon ja järkytys valtasi mielen. Emme voineet kuin kauhistella ihmisen julmuutta toistaan kohtaan. Kekseliäisyydellä ei tuntunut olleen rajoja kun piti miettiä miten toista ihmistä voisi kamalammin nöyryyttää, pahoinpidellä ja saattaa hitaaseen kivuliaaseen kuolemaan. Erään puistattavan kapineen edessä olevassa kyltissä kerrottiin sekä miten sitä käytetään että sen olevan edelleen käytössä eräissä Etelä-Amerikan diktatuureissa. Kyllä ihminen on kamala peto.

Kidutusmuseon jälkeen siirryimme hieman kepeämpiin tunnelmiin ja tutustuimme sekä paikalliseen harrastustoimintaan että maukkaisiin italialaisiin jäätelöihin. Molemmista nautimme Piazza Napoleonella jonne oli useita eri seuroja kerääntynyt jonkinlaisen juhlapäivän viettoon.

 

Puccinin kotikaupungissa kun oltiin, kuuli kaduilla taidokasta klassisen musiikin soitantaa

 

Kirkkoja muurien sisäpuolella oli useita, tässä niistä yksi San Michele in Foro

 

Satuimme kaupunkiin jonkinlaisena kansallispäivänä jota juhlistettiin keskustan isoimmalla aukiolla useiden urheilu- ja harrasteseurojen voimin. Kukin esitti taitojaan uusia harrastajia joukkoonsa houkutellakseen. Tässä rytmisen voimistelun ryhmä.

 

Nämä pojat puolestaan jonglöörasivat isoilla lipuilla taidokkaasti.