1.3.1956 astui Urho Kekkonen Suomen tasavallan presidentin virkaan. Tasan 56 vuotta myöhemmin samaan virkaan astui Sauli Niinistö.
 
Suomalaisuudenpäivää 28.2. emme ehtineet juurikaan juhlia, mutta Saulin virkaanastujaisia 1.3. juhlistimme sinivalkoisella pukeutumisella. Tosin päivä meni työn merkeissä Skånessa, mutta Saulin puhetta luettiin sitten netistä myöhemmin. Hyvän sekä asiasisältöisen puheen uusi presidentti pitikin. Ei ollut pelkkää sanahelinää tai ympäripyöreitä lauseita, hienoa.
 
Viikkoon mahtui myös hammaslääkäriä, lastenlasten uimakoulua sekä viikonlopun viettoa yhdessä vatsatautisen tyttärenpojan kanssa. Wille tuli mummilaan lauantaina ja kotiin poika palautetaan vasta huomenna maanantaina. Toivottavasti täysin terveenä.
 
Vatsatauti alkoi juuri kun olimme poikaa hakemassa, mutta päätimme ottaa pojan mummilaan kaikesta huolimatta hän kun niin mielellään mukaan lähti. Oksennukset jatkuivat läpi lauantaipäivän, yö sujui jo sekä ilman oksennuksia että sikeässä unessa. Tänään sunnuntaina lähdimme ulkoilemaan läheiselle pöytävuorelle jossa eilisen oksentanut pikkupoika söi hyvällä ruokahalulla grillattua makkaraa. Jännitimme miten vatsa moiseen reagoi, mutta kaikki pysyi sisällä ja pojan energiataso nousi silmissä. Illallakaan ei uni olisi tahtonut tulla kun uutta virtaa saanut poika olisi jaksanut jälleen leikkiä.


Wille ja vaari pöytävuorella ihmettelemässä keväisen järven jään paukkumista


Wille ja mummi samassa paikassa odottelemassa makkaroiden käristymistä


Willen omakätinen otos mummista ruokapöydässä